torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Se on loppu nyt!

Kissa sai mohairtakin vartalo-osasta oivan tyynynpäällisen, hihat menevät roskiin ja samosrogue on purkautunut. Samoksesta tulee joko minulle tai pojalle joku takki jonakin päivänä. Kuvallisia todisteita blogissa, kun näyttää olevan taas kuvanjulkaisu bloggerissa tahmeaa.
Ja siinä taisikin olla kaikki, eli näkemisiin! Ensi vuonna uusi fufoilu?

keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006

Etenee, etenee....aina jonkun verran

Ciao!
"Rukoileva lapsi" sai tänään pintaansa piston poikineen. Tällä hetkellä työstän tytön hiuksia. Niissä on kahta eri ruskean sävyä ja lisäksi yhtä keltaisen sävyä. Haluan että niistä tulee luonnollisen näköiset. Niiden parissa voi viivähtää jonkun aikaa, mutta kun hiukset ovat valmiit, ei tarvita enää kuin...kasvot ja toinen puoli niiden ääriviivoista, kasvojen siis...ja kädet...ääriviivat käsiin on jo tehty. Ja sen jälkeen enää tausta. Tiukalle vetää, tiukalle vetää....saa nähdä. Saa nähdä.

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Yksi ufo selätetty


Vaaleanpunainen wool-takki tyttärelleni tuli melkein valmiiksi, vain napit puuttuvat. Takki on sen verran iso ettei nappien hankinnalla ole kovin kiire. Lisätietoja blogissa.

sunnuntaina, heinäkuuta 23, 2006

Kaksi valmista!

On lomasta jotain iloa neulomisenkin kannalta, olen saanut pari ufoksi luulemaani selätettyä ja yksi edistynyt hurjasti. Vielä niitä riittää mutta tämä on hyvä alku!

Valmiiksi siis tullut sukat 80-luvulta sekä vauvan palmikkopipo. Kuvia blogissani.

Susanna L-A

Oi voi...oi voi voi...Etenee, mutta hitaasti etenee

Ciao!
Edelleen on "Rukoileva lapsi" työn alla. Ei taida valmistua mikään niistä kolmesta ajoissa...*huokaus*...tarkoitan elokuun loppuun. Ai miksi? No siksi, että ne menevät niin hitaasti. Tuskallisen hitaasti. Neulomisrintamalla menee lujempaa, mutta kanavatyörintamalla tuskallisen hitaasti. Joskus tekisi mieli raahata se kassi pois autosta, mutta en viitsi. Kas kun se on Polossa juuri siksi, että se on sellainen työ, jota tehdään, kun ei ole muuta tekemistä. Esimerkiksi kun odottelee jonkun tuloa, on hyvä tehdä kanavatyötä. Ja kyllä minä sitä olen tehnytkin ahkerasti joka viikko. Mutta en taida saada ajoissa...*huokaus, syyyyyvä huokaus* Mutta en minä vielä ihan kirvestä heitä kaivoon. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Ja kun "Rukoileva lapsi" on valmis, tartun toiseen niistä kahdesta kukkanavatyöstä, jotka ovat sen ohella kesken. On jo aika saada ne valmiiksi.