maanantaina, elokuuta 27, 2007

Te ette usko tätä!




Mä en usko tätä itsekään! Vauvanpaita yhdeksänkymmentäluvulta on valmis! Ilman tätä tempausta se ei olisi koskaan valmistunut. Haastan kaikki kynnelle kykenevät: uhratkaa yksi ilta vielä ufolle, joka on vähimmällä vaivalla selätettävissä. Pura tai viimeistele, tee peukku. Neulo kaulus tai kirjo naama. Oli se mikä tahansa, mutta saattaa valmistua, tulee kuulkaa, aika hitsin hyvä mieli! Suosittelen!


Tästä paidastahan ei tosiaan ollut kaikkia lankoja eikä ohjettakaan kokonaan tallella. Toisen hihan tein sitten jäljellä olevasta langasta ja kirjoin, yhdistelin, päättelin ja väkersin kaularesorit. Vielä napit vintagevarastosta ja siinä se! VALMIS!


Lähettäisinköhän serkulle Irlantiin...?? Sai tyttövauvan heinäkuussa.
(En ruvennut odottamaan päivänvaloa ja parempia kuvausolosuhteita, enkä kaivelemaan vaatehuoneen perältä sinne varastoituja vauvanukkeja malliksi. Ihan halusin vain kuvatodisteen, että tehty on. En edes omaan blogiin vielä kiiruhtanut, vaan tänne!)

Ehkä mä oon tohkeissani. Ehkä! :-)

7 kommenttia:

uhoava gnu kirjoitti...

Hyvä hyvä -onnittelut!

Kolmasnainen kirjoitti...

Tulipa suloinen paita!
Mitäs se vauva yhdeksänkymmentäluvulta, lupasiko pitää paitaa :))

MysteryKnitter kirjoitti...

Congrats! That looks nice!

Rouva Oranssi kirjoitti...

"Vauvalla" oli monta ehdotelmaa kenelle paita annettaisiin. Ei taida mahtua neidille itselleen(pituus noin 175 cm)- - -

Helmis kirjoitti...

Vau. Oikeesti tosi mahtavaa, joten onneksi olkoon!!
Nyt kannattaa kyllä hehkuttaa :).

KirsiJ kirjoitti...

Kyllä me uskotaan, kun kuvakin on! Wau! Upea saavutus!

Perhoneito, kirjoitti...

Tosi kiva paita tuli, vaikka lanka ei riittänytkään alkuperäiseen suunnitelmaan. Toi erivärinen hiha tuo musta just "sitä jotain" tohon paitaan!