Aloitetaan positiivisesta päästä. Tälle (f)ufolle on jo tapahtunut tänä keväänä jotain:
Tein heräteostoksen noin kymmenen vuotta sitten, ja ostin ihanan karamellisen värisiä virkkuulankoja kenkälaatikollisen. Sinne kenkälaatikkoon ne sitten jäivätkin, kunnes noin viisi vuotta sitten osa niistä päätyi isoäidinneliöiksi, ilman sen kummempaa päämäärää. Tänä keväänä nappasin neliöt esiin, ja päätin yhdistää ne tuohon tummanruskeaan alpakkalankaan, joka ei myöskään ollut löytänyt vielä paikkaansa, vaikka oli sitä ainakin vuodenpäivät odotellut. Ompelin neliöt yhteen ja aloitin etukappaletta jälleen kerran ihan omasta päästä neulottavaan tunikaan (vaikka olisi kyllä parempi käyttää lankaa - haa-haa, vanha puujalkavitsi).Keväällä tuli eteen monta muutakin mielenkiintoista juttua ja tunika jäi kesken, kun se ei tule oikein minkäänlaiseen akuuttiin tarpeeseenkaan. Nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja varata tunikantekeleen mukaan maanantaina alkavalle rippileirille. Kun siellä ei ole käsillä mitään muutakaan käsityötä, ehkä tunikasta alkaa tulla jotain!
Sitten pahemmanlaatuinen ikuisuusprojekti, kasa aprikoosinpunaisia, virkattuja ruutuja:
Näille en kyllä keksi yhtikäs mitään käyttöä. Lanka on jälleen kerran joku poistomyyntilanka, jota ei saa enää mistään lisää. Laput riittäisivät tytön liiviin, mutta kun pikkuneidille sitä ehdotin, ei kelvannut. Tilkut näyttävät kyllä aika makeilta tuossa kivikossa. Jospa veisin ne talvella taidenäyttelyyni? Heittäisin ne hujan hajan sopivalle alustalle, ja nimeäisin teoksen vaikka "Särkyneisi toiveiksi" tai "Toteutumattomaksi unelmaksi"? Tietysti ne voisi liittää jollain vaikka huiviksi, mutta kuten sanottu, samaa lankaa ei enää ole. Hmm. Mitäs jos virkkaisi ne yhteen vaikka kultalangalla? Olisi ainakin erikoinen. Saapa nähdä, tapahtuuko näille mitään. Sitten tämän kolmikon toivottomin tapaus:
Kirjoneulepaidan helma. Älyttömän paksu lanka. En siis tule ikinä pitämään tämmöistä, kun olen kovin "lämminverinen", ja kuuma on siis muutenkin. Toisaalta, eipähän näidenkään lankojen loppuja ole enää missään. Ilmeisesti niistä on jo tullut jotain muuta... Paidan helma on neulottu suljettuna neuleena, ja ilman mallitilkkua, tietysti. Niinpä paidasta tuli ihan väärän kokoinen, älyttömän suuri! Sinne mahtuisimme mieheni kanssa yhdessä sisään ja taitaisi sinne mennä jokunen lapsikin vielä.Olen kumminkin nähnyt kirjoneuleen tekemisessä ison vaivan, ja lopputulos on sinällään ihan nätti. Siksi olen helmaa säästellyt, enkä sitä nytkään aio purkaa.
Eipä aavistustakaan, tuleeko tästä ikinä mitään. Pilkonko repuksi? Säärystimiksi? Tyynynpäälliseksi?
Lisää fufoja taatusti löytyy, kunhan ehtisin penkoa. Toisaalta olen tyytyväinen saldoon, jos saan edes tunikan valmiiksi. Saa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti