Ensimmäiset ufot on nyt selätetty. Suuritöisin oli tämä villapaita, josta tulikin vauvanpeitto. Joskus viisitoista vuotta sitten vihreä-harmaa villapaita isoäidin neliöistä tuntui hyvältä ajatukselta, mutta ei enää. Peittoon tuli 12 x 12 palaa, eikä yhtään tarvinnut tehdä lisää (eli tehdessäni jo aavistin, että vauvanpeittoon riittää 144 palaa :-) ). Värimaailma oli sen verran ankea, että kaipasi piristystä. Reuna ja kukat on virkattu Martta-vihreällä SeiskaVeikalla, jota menikin koko kerä. Peitto itsessään on SeiskaVeikkaa ja vastaavaa kampanjalankaa vuosien takaa. Olen itse tyytyväinen lopputulokseen. Nyt pitäisi vain löytää sopiva vauva.Tähän tultiin.
Olen saanut myös pääteltyä kaikki päättelyä kaivanneet työt. Pienet tumput menivät purkuun. Huovutettavat tossut odottavat neljättä pesua (jos niitä ei olisi halunnut huovuttaa, olisivat takuuvarmasti huopuneet korpuiksi heti ensimmäisessä hienopesussa).
Pahoin pelkään, että ufoja siunaantuu nurkista vielä lisää näiden jo mainittujen seuraksi.
Pahoin pelkään, että ufoja siunaantuu nurkista vielä lisää näiden jo mainittujen seuraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti