Päädyin ostamaan 2 kerää lisää, tässä välissä vaihtui vissiin puikkokokokin, koska loppupuoli on vähän isompaa kuin alku. Eivätkä nämä langat tietenkään ole samaa värierää kuin ensimmäiset. Eikä mitään, tikuttelin menemään, kunnes viimeisen kerän loppusuoralla nuoriso sotki langan ja kutimen ja se oli yhtenä inhana mörvelömöykkynä vaatehuoneessa. Suunnittelin tosissani purkua, mutta kun en kehtaa kaikkia ufojani purkaakaan, päätin kuitenkin katsoa vielä. Setvin langan, kudoin loppuun, eilen kastelin ja pingotin parhaan taitoni mukaan.
Tänään sit päättelin ja totean, että kannatti sittenkin. Virheistä ja vaihtuneista puikoista huolimatta olen ihan tyytyväinen. Langasta en tiedä, rakastaisinko sitä vai inhoaisinko. Toisaalta se on ylellisen raskasta, liukasta, upeaa huivilankaa. Toisaalta se nuhjaantuu ja nurhuuntuu, jos yhtään pistää puikolla sääpuoleen. Ja on muuten tosi liukasta metallipuikoilla kudottavaksi.
Summa summarum, tykkään tästä ite ja varmaan otan viikonloppuna käyttöön:
Muille ufoille kuuluu purkua. Purin Marks&Kattensin vihreää Teddyä melkein kaks kerää, siitä aloitin talvella kolmiohuivin, mutta ikinä se ei ois valmiiksi tullut. Villaisen vauvannutun takakappaleen purin myös ja setvin langat, olikin kudottu kaksinkertaisella langalla, joten tossuihin piisaa kovasti ainesta. Ensimmäiset tossut ovat melkein valmiit ja saattaapa olla, että langasta tulee vielä toisetkin. Sukkaa taitaa odottaa sama kohtalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti