Ja lisää ufoja Sahramista (näkisipä joskus Fufojakin!)

Lupasin näyttää lisää ufoja, kunhan putoilevat niskaani. No, nämä ystävällisesti kiikutettiin eteeni, en päässyt väistelemään (pikkusiskoni oli meillä siivoamassa lastenhuonetta ja löysi nämä vähemmän mairittelevat kasat jostain). Ja kun EmPowerin asentajakin ystävällisesti soitti ja ilmoitti, että sekä lankapuhelin että netti taas toimivat kaapelihässäkän jälkeen (olisittepa nähneet sen sähköjohtosiilin, jota kutsuivat "kaapeliviaksi"!) niin ajattelin ilahduttaa teitä viestilläni.

Aloitetaan vanhimmasta. Väreistä päätellen langat on ostettu viimeistään joskus 90-luvun alussa. Aloitus on tapahtunut joskus sen jälkeen, muistaakseni -94 kesällä, kun asuimme ensimmäistä kesää tätä taloamme. Korista löytyy kaksi etukappaletta, takakappale ja yksi hiha. Tavoitteena on ollut (puu)villatakki. Olkaamme rehellisiä, en ikinä käyttäisi tätä, niin mukavaa kuin puuvilla onkin. Tästä jotain muuta, vaikka vauvan peitto. Purkuun heti, kun pikkusiskoni taas erehtyy pistämään nokkansa tähän huusholliin.



Seuraavaksi vähän uudempaa tuotantoa, nämä ovat noin kolmen vuoden ikäisiä. Lammyn Pluchesta olisi kovasti tulossa jakku jollekin tytölle, meidän neiti viisveelle se ei enää mahtuisi. Kudoin tuota sokerirasitustesteissä Muropakettia odottaessani. Kuinkahan inhottavaa tuota lankaa on purkaa?

Tummansininen on varmaan Novitan Heleniä, 100% akryyliä. Se on Pirkassa olleen ohjeen mukaan olevinaan alku vauvanuken haalarista. Joku ei jaksanut ommella olkasaumoja, jotta olisi voinut poimia silmukat hihoihin... Jäänee odottelemaan inspistä (jollaista ei kyllä ole täällä näkynyt vähään aikaan).



Seuraavat ovat uudempaa tuotantoa. Sinivalkoisesta Hiphopista on muotoutumassa taikajakku, kunhan jaksan poimia silmukat hihoihin. Keskenjäämisen syy on selvä, muovinen lanka ja muoviset puikot. Hartiani vieläkin kiristyvät vartalo-osan kutomista muistellessani, niin kamalaa se oli. Jospa nyt kahden vuoden hautomisen jälkeen saisin otettua tuon taas pian työn alle.

Sukan alku löysi jo kohtalonsa ja purin sen. En yleensä alle viisivuotiaita sukanalkuja laske ufoiksi (sukat tuppaavat meillä aina jossain vaiheessa valmistumaan), mutta tällä oli ankea kohtalo. Olin onnistunut nyppäämään puikon irti työstä, ja kun kaivoin varren esiin, että poimin pudonneet silmukat, onnistuin nyppäämään toisen puikon irti. Lopulta totesin, että sillä ajalla ja vaivalla, mitä käyttäisin silmukoiden poimimiseen ja uudelleenkutomiseen, saisi kudottua jo ainakin puolet tuosta uudelleen.

Nuken paita on nolo ufo! Se oli pikainen harjoitelma kaarrokkeesta. Ihan onnistunut harjoitustyö. En vain ole löytänyt kolmessa vuodessa kymmentä minuuttia aikaa lankojen päättelyyn. Ai niin, kainalosaumatkin ovat ompelematta... Hyvä on, menen nurkkaan häpeämään ja sen jälkeen langanpäitä piiloon pujotellessani hoen mantraa "en ikinä jätä lankoja päättelemättä ennenkuin annan vaatteen lasten leikkeihin".

Jaa niin tarkoitus oli saada jotain valmiiksikin, ei vain esitellä arkistojen aarteita...