Mukana!

Yllä on miun murheengryynini, Burridge Lake Aran Afghan. Aloitin neulomaan sitä vuosi sitten tammikuussa niin kauheassa startiitissa, etten malttanut laskea riittävätkö kotoa löytyneet langat, kun en voinut edes odottaa sitä, että olisin päässyt lankakauppaan. Työ on tyssännyt siihen, että langat uhkaavat loppua. Langat on tietenkin Novitalta, jossa ei taasen malteta pitää kiinni hyvistä väreistä, vaan uusitaan värivalikoimaa jatkuvasti.

Matkan varrella on ollut pakko tyytyä pienempään peittoon (ne langat...), nyt olisi enää keskimmäistä paneelia kolme neljäsosaa neulomatta ja sitten vielä reunukset.

Tavoitteena on joko saada peitto valmiiksi tai ainakin eteenpäin. Mie olen menossa kuukauden päästä Lieksan korpeen viikoksi patikoimaan ja tuijottelemaan metsää ja järven selkää. Sinne otan tämän peiton mukaan, jospa se tuijottelun lomassa edistyisi. Tämä blogi on hyvä kannustin ja takapuoleen potkija!