Vaikeuksien kautta voittoon voisi olla tämän entisen ufon, nykyisen fo'n (finished object) motto. Vuosia mukana roikkunut pannantekele purettiin. Lanka on mohairsekoitetta, kaikkihan tietää miten ihanaa sitä on purkaa... Lanka oli jo entisessä olomuodossaan kiljunut haluavansa kämmeköiksi. Alkoi hitonmoinen säätely, lankaa kun ei ollut turhan paljoa. Välillä kudoin toista liian pitkäksi, ja piti taas purkaa. Kahden !! päivän ahkeran tikuttelun tuloksena ne nyt ovat kumminkin näyttö- ja pitokelpoiset.
Ajattelin ne lahjaksi, mutta ahne peikko sisälläni huutaa pitämään itse. Mitäs tykkäätte, kai pieni palkinto olisi paikallaan?Kaulahuivi menikin sitten rutiinilla. Tämäkin oli ikivanha, ajalta jolloin olin hirveän ihastunut villiin virkkaukseen. Mutta nyt totesin, että sehän ei tarvitse kuin kauniit kehykset, ja reunustin sen yksinkertaisella pylväskaarireunuksella.
Huivi on muuten anatoimisesti muotoiltu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti