Hiutalehuivi

En ole ollut toimettomana minäkään, vaan ensimmäinen fufoni astuu nyt parrasvaloihin. Kyseessä on Virkun ohjeella virkattu kolmiohuivi. Aloitin huivin muistaakseni maaliskuussa, ja sen piti olla nopea pikku välipala. Työ jäi muhimaan pariksi kuukaudeksi, kunnes koitti fufokuun aika. Blogissani on huivista enemmän tarinaa.

OLEN SAANUT VALMIIKSI

jO KUMMITYTTÖNI VILLATAKIN, MUTTA KUVAA EN VALITETTAVASTI VIELÄ SAA TÄNNE KOSKA KONEEMME HAJOSI VIIKOLLA JA EN OLE VIELÄ ASENTANUT KAMERAN OHJELMAA KONEELLE. MUTTA YKSI TYÖ ON JO VALMIS JA TÄNÄÄN PITÄISI VIIMEISTELLÄ PIPO.

Etenee se, hitaasti, mutta varmasti...

Pikkuisen saattaapi naama kateudesta vihertyä, kun katselee, miten toisten ufot valmistuvat. No, ei se mitään: itseä ja aikaa vastaanhan tässä kilvoitellaan! Ja oma syyni: mitäs valitsin niin ohutlankaisen tekeleen, että kestää ja kestää. 3 mm:n puikot sentään, mutta tuo alpakka on kyllä tosi hitaasti etenevää. Tässä vaiheessa ollaan:

Eli tämän verran tuli rippileirillä neulottua. muistin virkistämiseksi, tästä lähdettiin silloin kesäkuun alussa:Niinkuin tämänhetkisestä vaiheesta näet, tämä "omasta päästä" -neule etenee jälleen kerran mahdollisimman pitkälle saumattomana versiona. Eli kaula-aukko on nyt tuossa keskellä. Hihansilmukat poimin pyöriöltä onniarviota. Saa nähdä, onko määrä sopiva... Tämä yritys ja erehdys -menetelmä on valitettavasti minulle leimallista, mutta toisaalta, onnistuessaan, siinä piilee yksi suuri neulomisen viehätys. Niin, etten taida siitä luopua.

Saan olla tosi iloinen, jos saan edes tämän työn valmiiksi ennen kuun vaihdetta, mutta hyvä olisi niinkin. Eipä tämäkään neule niin tarpeeseen tule, mutta tulevatpahan käyttöön nuo mummonneliöt, jotka virkkasin vuosia sitten. Ehkä tämmöiselle hassulle tunikalle löytyy käyttöä vaikka pyhäkoulutädin töissä.

Tossukoita

Kolmas Fufo, villanutun takakappaleesta tuli kahdet pikkutossut. 2,5:n puikoilla muinaisen, vuodelta 1997 peräisin olevan Novitan Vauvaneuleet -lärpykän tossuohjetta hiukan sovellellen.

Iloinen olen, että lanka tuli samantien käyttöön, jos ois jäänyt kerälle ois varmasti jäänyt iäksi kerälle.

Nyt on jäljellä punavalkosukka. Lankoja siihen ei enää ole, pitänee joko purkaa kokonaan tai purkaa terä, tehdä toinen samanlainen varsi ja ottaa muusta langasta teriin aineet.

Fifistä Ufon kautta Fufo

Sain valmiiksi kovanonnen Fifini. Ostin talvella 3 kerää Garnstudion Cotton Viscose (54%/46%) -lankaa Sny:lleni, mutta päätinkin sitten, etten halua antaa mustaa lankaa toukokuun paketissa. Innolla ja ilolla sitten aloitin Fifin teon. Kudoinkin 3 kerää ja vieläpä päättelin pääsiäisen aikoihin, mutta jotenkin pieneksi ja töpöksi jäi.

Päädyin ostamaan 2 kerää lisää, tässä välissä vaihtui vissiin puikkokokokin, koska loppupuoli on vähän isompaa kuin alku. Eivätkä nämä langat tietenkään ole samaa värierää kuin ensimmäiset. Eikä mitään, tikuttelin menemään, kunnes viimeisen kerän loppusuoralla nuoriso sotki langan ja kutimen ja se oli yhtenä inhana mörvelömöykkynä vaatehuoneessa. Suunnittelin tosissani purkua, mutta kun en kehtaa kaikkia ufojani purkaakaan, päätin kuitenkin katsoa vielä. Setvin langan, kudoin loppuun, eilen kastelin ja pingotin parhaan taitoni mukaan.

Tänään sit päättelin ja totean, että kannatti sittenkin. Virheistä ja vaihtuneista puikoista huolimatta olen ihan tyytyväinen. Langasta en tiedä, rakastaisinko sitä vai inhoaisinko. Toisaalta se on ylellisen raskasta, liukasta, upeaa huivilankaa. Toisaalta se nuhjaantuu ja nurhuuntuu, jos yhtään pistää puikolla sääpuoleen. Ja on muuten tosi liukasta metallipuikoilla kudottavaksi.

Summa summarum, tykkään tästä ite ja varmaan otan viikonloppuna käyttöön:

Muille ufoille kuuluu purkua. Purin Marks&Kattensin vihreää Teddyä melkein kaks kerää, siitä aloitin talvella kolmiohuivin, mutta ikinä se ei ois valmiiksi tullut. Villaisen vauvannutun takakappaleen purin myös ja setvin langat, olikin kudottu kaksinkertaisella langalla, joten tossuihin piisaa kovasti ainesta. Ensimmäiset tossut ovat melkein valmiit ja saattaapa olla, että langasta tulee vielä toisetkin. Sukkaa taitaa odottaa sama kohtalo.

Pelistä pois :(

EDIT: no enpäs sitten jättäydykkään leikistä pois ... kiitos kannustuksesta!! Eli remmissä ollaan loppuun saakka!

Nyt on leikit leikitty ja lähdettävä on ...

Rehellisyyden nimissä tulin kertomaan, että olen aloittanut eilen uuden työn. Eli tämä Fufoilu jäi minulta pahasti kesken. Osallistun sitten talvi Fufoiluun noiden villapaitojen ja Pinwheelien kanssa, mikäli ne ei ole siihen menessä valmistuneet.

Mutta tsemppaan kyllä teitä muita ihan satasella.

Ystävällisin terveisin, Katiija

Fufo nro 2

En minä jaksa perehtyä näihin vanhoihin. Joku syyhän siinä on ollut, että ne ovat kesken jääneet. Olisiko kyllästyminen??

Salomoninsolmuilla tehtyä huivia yritin jatkaa tänä aamuna. Ei oikein natsannut, joten purin kaiken pois. Eihän tuota ollut valmiina kuin vajaa kerä ja neljä muuta olisi vielä pitänyt upottaa. No thanks.

Pieni alku

Pakkohan sitä oli fufoiluun liittyä mukaan tänäkin vuonna, vaikka muuttopuuhat pahasti sotkivatkin aloitusta. Viime vuonna etsin kaikki ufot käsiini ja ryhdyin töihin sen listan perusteella. Tänä vuonna ajattelin tehdä ufoista fufoja sitä mukaa kun niitä muuttolaatikoista esiin tupsahtelee ja inspiraatiota löytyy. Pari päivää sitten löysin muun muassa kaksinkertaisesta langasta neulottavan Cavern Cardin, mutta jostain syystä yhtenä kappaleena neulottava paksu villatakki ei motivoinut näin kesäaikaan. Tässä esittelen nyt ensimmäisen suunnitellun fufoni: vauvan villatakin.

Villatakki oli tarkoitus neuloa kaverin vauvalle, joka syntyi viime lokakuussa. Etukappaleen kavennuksissa oli kuitenkin jotain häikkää ja neule vaati osittaista purkamista. Ufohan siitä tuli, mutta nyt päätin saattaa nutun valmiiksi tuolle omalle masuasukille. Kuvaushetken jälkeen olen saanut toisenkin hihan valmiiksi ja enää puuttuu toinen etukappale, pingottaminen sekä kappaleiden yhdistäminen. Jos nyt ainakin tämä valmistuisi fufoilun aikana!

Juniorin huppari

11 minuuttia nuoremman lapsukaisen puuvillainen huppari tuli valmiiksi ja siitä on lisää höpinöitä blogissa - kera ufopohdintojen... Uudet mallit ovat huudelleet pari päivää seireenien lailla ja sen vuoksi piti kerrata edellisvuosien ufoiluja (pistin ne omalle sivulle), jotta saisi lisämotivaatiota loppuihin.. *huokaus*

Kuvankin olisin tähän laittanut, mutta bloggeri ja minä ei tunnuta nyt tulevan toimeen:)

Edistystä kumminkin

Voi olla, että tämän kierroksen valmistuneiden saalis jää osaltani pieneksi. Eräs toinen neuleprojekti vie aikaa varsinaiselta fufoilulta, joten pääsen ufojeni kimppuun toden teolla vasta ensi lauantain jälkeen.

Hukkaan tämä ei ole kuitenkaan mennyt: ilman tänne ilmoittautumista hexagon-takki olisi varmaan lusmunnut piilossaan vuosia, nyt sain sen aktiivisesti työn alle jälleen.

Fufo-tili avattu täälläkin :)

Kohta fufokuu on puolessa välissä, joten sietääkin olla valmista. Kuvassa olevat sukat aloitin joskus kevväämmällä (junou ;)) mutta jäivät jalkoihin muitten murheitten painaessa. Japanilaiset sandaalisukat (kirjasta Suloiset sukat) tein Novitan Tennesseestä kolmosen puikoilla. Mulla on tosi pieni jalka noihin ton kirjan kokoihin nähden, joten joka ohjetta saa vähän mulkata. Silmukoita aloituksessa 56, ja varvasosia en enää edes muista, saattavat jopa olla keskenään erilaiset. Mutta kivat ovat ja tarpeeseen joten Kiitos Fufokuun, nämä tulivat valmiiksi!

ai juu, vähän tarinaa siis näistä sukista. Ensimmäinen sukka jäi siis kesken keväällä, johonkin puoleen väliin kärkeä. Sunnuntaina paistoi sitten parvekkeelle niin sopivasti, että otin nojatuoliasennon ja tarvikkeet mukaan, röhnötin soffalla ja tein ensimmäisen sukan loppuun ja aloitin toisen vartta. Toisen sukan teinkin melkein kokonaan sitten illemmalla paikallisella sataman terassilla, jossa ohikulkijat ihmettelivät, että eipä ole tuollaista terassilla ennen nähtykään ;) Näin.

Ja esittelyä vielä..

Olen Heini, ensimmäistä kertaa fufoilemassa. Olen neulonut periaatteessa aina, mutta viime syksynä hurahdin blogeihin täysin, kun etsin villasukkaohjeita netistä. Olen kullut on muillakin toisen sukan syndrooma, siksi kai ne aina ufoutuvat ;)
Ufoja tästä talosta löytyy enemmänkin. Jämistelystä jäi keskeneräiseksi A:n kaulaliina 7veikasta, sitten on pirate-mittensit kesken Ainosta omalla muokkauksella tietysti, sitten jotkut hyvin vanhat siniraidalliset villasukat nallesta, Vihervaara viimeistelyä vaille sekä Shalom-neule (syystä että tuli minulle kokoa teltta). Niin ja pari huivin alkua... Ja ja ja ja... Eli lista on loppumaton, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että jollain muullakin taitaa olla noita ufoja jemmoissa...

Ihana vesisade tuolla ;) nam. Hyvä sää ja syy tikkuilla!

Puikoissa on oltu

Niinkuin etukäteen (itselleni) lupailin, tummanruskea tunikantekele on kyllä ollut koko rippileirin ajan teon alla, muttei valmis vielä. Nyt, kun olen kotiutunut taas rippileiriltä, niin eiköhän jotain ala valmistuakin, toivon...
Kiva oli leiri, mutta kiva on olla takaisinkin taas! Palaan lähiaikoina kuvien kanssa!
- Pikkuisen naama vihertää kateudesta, kun katselee, miten hienosti toisten projektit ovat edenneet.

ugh!

Nämä jäivätten kesken, koska olin unohtanut tehdä varteen ainaoikeata muutaman kerroksen ja nyt tuo reuna kääntyy rumasti. Ehkä elän tämän käsityönjäljen kanssa. Tuollanen pieni asia saa aikaan sen, että nämä(kin) oli hyljätty korin pohjalle.

Malli on Eeva Haavisto nro 31 rystypuolella ja kämmenpuolella 34. Puikot ovat 2,25 mm KnitPicksit ja lankana ruskea Lanett ja vaal.pun.kirjava Fabel. Peukalo on tavoistani poiketen ihan tavispeukku.

*huoh* enää muutama jäljellä ... yhdet lapaset ja sitten niitä ärsyttävän isoja töitä!! Helteellä on kiva kun villapaita makaa sylissä...

Ufo nro 2 selätetty

Kaarroketakki on muuttunut useaksi pikkukeräksi 7-veljestä lankaa. Enää 2 ufoa jäljellä ja kuukausi on vasta alussa. Olen tyytyväinen.

-Katri

Scaritsan tokat

Reilu vuosi sitten aloitetut polvekeraitasukat valmistuivat.

Lanka on niin kapearaitaista, ettei riville tulee kuin yksi kerros kutakin raitaa. Leveämpiraitainen lanka olisi sopinut paremmin tähän kuviopintaan.

Työssä oli kiinni kaksi pulleaa kerää, joista jäi vielä paljon jäljelle (ainakin 120 g) ja edellisestä lapastyöstäkin jäi lankaa. Kuinkahan paljon lankaa vapautuu ennen fufokuun loppua? ... ja lisääntyvätkö vapaat puikot? No, näistä töistä ei vielä puikkoja ole irronnut. Ne oli vedetty irti toisiin tehtäviin jo aikaa sitten. Puikkojen irrotuksen takia kenties tämäkin työ alunperin ufoutui, sillä lankojen selvittelyllä homma alkoi.

Fufo 2

Kuukauden toinen UFO virallisesti selätetty! Tämä Novitan taikabolero kevään lehdestä jäi huhtikuussa kesken monien muiden töiden vuoksi, mutta onneksi Fufoilukeiju on muuttanut meille vieraaksi ainakin joksikin aikaa, ja keijun kuiskutellessa korvan takana työt valmistuvat vauhdilla!

Lankana tässä bolerossa on Novitan tehtaanmyymälästä joskus kauan sitten hankittu nimetön ja vyötteetön lanka, muistuttaa rakenteeltaan Cottonellaa mutta on ilmeisesti viskoosin ja puuvillan sekoite, ja huomattavasti paksumpaa ja raskaampaa. Lanka on 100 g kerissä, ja tähän boleroon upposi melkein viisi kerää eli 490 g. Virkatut osuudet nappasin taas omasta päästä, sillä en pidä alkuperäismallin turhan kruusatusta pitsimallista omassa käytössäni - suoraviivaisempaa sen olla pitää. Tästä tykkään ja tästä tulee varmasti käyttövaate!

Isän villahousuja ei ole vieläkään löytynyt, mutta onhan vielä ainakin kolme ihan selkeätä ufoa selätettäviksi; tosin mielessä väikkyisi nyt välillä tehdä jotain ihan uuttakin, kuopukselle tekisi kovasti mieli virkata topintapaista...

Kaarrokepusero ja siksak-myssy.

(kopioin saman tekstin Novitan blogiin, koska vauva alkaa yhkämään ja yritän saada ufoista ilmoittamisen ufoilemasta. Siksi tylsämielisyys ja kurjuus. Ja nyt huomaan, että joudun laittamaan tämän myös viralliseen blogiin. Kyllä jostakin näistä olisi luovuttava. :D)

Sain eilen kasattua paidankutjakkeen kummittelemasta. Tuli oikein mukava. Lanka on Marks & Kattens BomUll, nimensä mukaisesti tasapuolisesti villaa ja puuvillaa. Löysin nämä poistokorista 2€/kerä. Aloitin tämän pari kuukautta sitten ja etu- ja takakappaleen jälkeen tuli muuta mielekkäämpää ja tekele jäi ufonurkkaan makaamaan. Väänsin hihat toukokuun huumassa ja kaarroketta aina ajan antaessa periksi terassilla. Ja nyt on valmista! Olen aika mehuissani tästä, ehkä eniten siksi, että olen nyt toteuttanut yhden kohdan "ennen kuolemaa" -listallani: neulonut puseron. Tämä on ollut listalla noin 9-vuotiaasta lähtien, eli ehkä oli jo aikakin :D Myös Pirtajämästä tehty hattu sai aamulla nyörit ja luen senkin ufoksi, vaikkei olekaan odottanut niitä kuin viikon.

Ufona kummittelee enää raitahaalari (koko 70), mutta en anna sen stressata, sillä vauvalla on siihen matkaa vielä 13 cm eikä sillä sen puoleen ole kiirettä. Ilmoittanen senkin valmistumisesta sitten täällä.

MUOKS: No ihan kuin saisin sen tämän vuoden ufokierroksella tehtyä: 56-kokoinen villahaalari alkaa käydä pieneksi ja 62 pitäisi kohtapuoliin aloittaa, ettei pientä palella. Harmi sinänsä, sillä inspis aina kasvaa, kun näen raitaprojektin blogissa ufoilemassa.

Valmis!!

Mun ufoiluni on alkanut kovin hitaasti ja ihaillen olen katsellut hienoja valmistuneita töitä! Vau!! Aplodit kaikille, ketkä ovat jo saaneet ufojaan nujerretuksi!

Tällä kertaa mullakin on jotain valmista - varaslähtösukkien jälkeen ei muuta edistystä ole tapahtunut, jos ei lasketa Aura-huivin alun keriytymistä takaisin kerälle. Mun tavoitteena on vakaasti vähentää novitalaisten lankojen osuutta lankavarastosta ja senpä takia aloin jo talvella virkkailemaan isoäidinneliöitä muinaisesta Alabama puuvillalangasta (yksityiskohtana mainittakoon, että lanka maksoi silloin Anttilassa 8,90 - ei pahan hintaista lainkaan). Alunperin tuosta langasta piti tulla kirjoneulepusero serkun vauvalle, mutta kirjoneule ei ole ollut silloinkaan vahva puoli hyvästä yrityksestä huolimatta:) Joten siitä tuli kolmentoista vuoden harkinta-ajan ja marinoinnin jälkeen kasa neliöitä, jotka tänään sain viimeisteltyä pieneksi peitoksi (n. 70cmx85cm). Suunnitelmana oli tehdä nurkkiin tupsut, mutta pieleen meni ja pätkät päätyivät lankojen taivaaseen... Muistiin itselle, että älä osta enää löyhäkierteistä puuvillalankaa ja jos ostat niin osta vain yhtä väriä, niin saat jotain fiksumpaa siitä aikaiseksi;) No, ehkä pojat vähän kasvettuaan tarvitsevat tilkkupeiton majaansa koristamaan?? Nyt mä olen vain äärettömän tyytyväinen, että sain peiton valmiiksi ja pääsen tekemään mukavampia juttuja!

Kuvia vihdoin ufoista ja jatkettua

Tänään oli tunnin bussimatka. Mukaan otin kerän Novitan Fiffi-lankaa ja 4 mm:n 2 kpl sukkapuikkoa. Ehdin tekemään pikkasen yli puoli tilkkua luonnonvalkoisesta langasta. Eli siis olen edistynyt jälleen (viittaan Jämälankailuun) perhepeittoni tekemisessä. Jippii!

Fufo nro 2

Toinen fufo on nähnyt päivänvalon, sillä virkkasin vihdoin reunuksen ruskeankirjavaan huiviini - joka ehtikin odotella reunusta vasta vaivaiset pari vuotta. Huivista ja huivien kuvaamisen vaaroista tarkemmin blogissani.

Puseronrääpäleestä tuli verhokappa

Esittelen ensimmäisen fufoni: Pesuhuoneen kappaverho, omaa sukua neulepuseron etu- ja takakappale. Syntymäaika toukokuu 1996, sen jälkeen koteloitui varsin pitkään neljässä eri vaatehuoneessa laatikoissa. Koki kuoriutumisen ja uuden tulemuksen kesäkuun kuudentena -08:

Mitat 76 cm x 32 cm, lanka tuntematonta luonnonvalkoista pumpulilankaa. Ohje omasta päästä revitty, virheitä sisältävä, 1,5:n koukulla pylväistä väsätty. Lanka kului suht tarkalleen kaikki, pieni nytty jäi. Nytyn ja samasta langasta 1997 kesken jääneen vauvan nutun takakappaleen taidan sujauttaa sujuvasti roskikseen, niistä ei tule enää mitään.

Blogistani löytyy myös toinen, sisäpuolelta otettu kuva.

Toivoa on

Luulen, että en ehdi tässä fufokuussa saamaan yhtään mitään valmiiksi, mutta nyt jo on hyvä mieli. Ilman tätä tempausta en olisi aloittanut uudelleen SA-neuletakin tekemistä. Poikkean tässä kertomaan, että sain kuin sainkin korjattua väärät palmikot neljän kerroksen alta! Nyt on leveys (muka) hyväksi mitattu ja hihasilmukat eroteltu lepäämään. Miehustaa olen ehtinyt (tasona, sileää) hinkkaamaan noin 10 (?? joko ??) cm kainaloista alas. Hirveästi kutkuttaa tehdä jotain pienempää ja muutakin kuin tasosileää, mutta yritän kovettaa mieleni. Jos tästä otan harha-askeleita ne olkoot toiseksi ufoimman eli kirjoneulelapasten suuntaan. (Ei helteellä ihan parasta neulottavaa.)

Matkalle lähdemme kahden viikon päästä. Ufot ei ole hyviä matkaneuleita. Sallinen itselleni sinne upouuden sukkaneuleen, ja yritän siihen asti fufoilla vain!

Cable netsit kadotettu

Cable net-sukan alku purettu. Näin nimittäin blogostaniassa jotain parempaa. Aion matkia ideaa, mutta ei niistä samanlaiset tule. Nuo alunperin suunnitellut cable netsit on kyllä kauniit, mutta ihan liikaa näpertämistä tälle suurpiirteiselle tyypille.

Ja innolla sukkien pariin, kerrankin!

Fanfaareja! Juhlaliputus!

Se on sitten siinä. Joskus vuosia sitten virkkasin sinnikkäästi 12 isoa isoäidinneliötä, joista piti tulla esikoiselle torkkupeitto päiväuniajoiksi. No, esikoinen täytti juuri 11 vuotta eikä enää nuku päiväunia (paitsi milloin ensin juoksee hulluna nahkakuulan perässä neljä tuntia, sitten ui kaksi tuntia ja pyöräilee päivän mittaan n. 20 km, kuten tässä toissapäivänä...), mutta telkkua katsellessa on toki kivaa olla oma lämmike... =)

Mikä lie omatunnon pistos minut saanut liikkeelle viime kuussa, kun kaivoin neliöt piilostaan ja virkkasin ne yhteen, ja aloitin virkata reunusta. Sitten tuli taas väliin pikaisempia projekteja, ja tämä ehti uinahtaa muutaman viikon... Olisi saattanut taas uinua pitempäänkin näillä helteillä, mutta onneksi on Fufoilu, ja päätin aloittaa homman tästä. Toissailtana aloitin, sillä kerroksia ei puuttunut kuin muutama (siis viisi), ja kun yhtä kerrosta virkkaa hyvinkin puolen iltaa, meni tämän viimeistelyyn pari iltaa yhteensä (piti vielä purkaakin välillä, ärh!). Tänä aamuna sitten liotin, ripustin terassille kuivumaan ja nyt illalla päättelin langanpäät. Valmista on, eka fufo tehty, omat nimet kirjoissa ja kirjan kannet kiinni!

Niin, mittaa on n. 140 x 200 cm ja painoa 1285 g. Langat lähinnä tuttuja seiskaveikkaa, jussia ja nallea, seassa myös jo nimeltään unohtuneita, lähinnä villasekoitteita kuitenkin.

Esittely ja pieni osa ufoistani

Sahrami se täälläkin on mukana. Kummallinen sosiaalisuuden kausi, lankahamsterit, jämälangat ja nyt tämä. Kamalaa. Mun lääkitys ei varmaan ole kohdillaan (ja tämä ei ole oikeastaan vitsi).

Niin, minä olen hamsteri sulovileenigeenin kautta jo ties kuinka monennessa polvessa. Tavaran haaliminen voi ilmetyä niin monena eri versiona, minullahan on tämä lanka-ja kangassyndrooma, isälläni traktorin- ja saapinosasyndrooma.
Lankahamsterius on jalostunut minussa myös ufonsyytämiseksi. Kaapeissani, laatikoissani ja vinttikomeroissani (joita ei ole, mutta nekin olisivat täynnä, jos olisi) majailee viimevuosituhantisia ufoja. Osa niistä taitaa olla sekä unfinished että unidentified.
Minä tykkään ostaa lankaa, ja samalla tavalla tykkään aloittaa kaikkea kivaa/hyödyllistä/tarpeellista. Mutta se viimeistely, loppuun asti pääsy...

Näin aluksi ajattelin esitellä YHDEN muovikassin sisällön. Tuo valikoitui ihan sattumanvaraisesti sillä perusteella, että mukulat pudottivat sen lattialle. Anteeksi, että kuva on kenallaan, mutta me ei olla Bloggerin kanssa puheväleissä just nyt.

Tilkut kaikki varmaan tunnistaa Vaaka-tilkuiksi. Noita on nyt 19 kpl, kaikki eri kokoisia (en ole mitannut, mutta luulisin). Yhden peiton valmistumistodennäköisyys lienee sata prossaa, mutta tämän Fufoilun aikana ei valmistu. En jaksa yhdistellä (jaa miksihän mun ufo-pinot kasvaa ja kasvaa?) noita tikuttelen aina välillä lämpimikseni.

Niiden alapuolella (tai siis vasemmalla puolella) on kolme siksak-myssyä. Tehty viimekesäisen kesälomareissun aikana. Lomareissu loppui liian aikaisin... Perrssikan värinen kaipaa vain lankojen päättelyä. Ruskeasävyiset kaipaavat lisäksi kokoonkursimista. Saattavatpa valmistuakin, jos löydän puikot nauhojen kutomista varten.

Harmaa mytty on Greenday-slipoveri Ainosta. Jäi kesken kun en enää mahtunut siihen. No, sen kertainen maha-asukki täyttää seuraavaksi kolme vee... Jäi uudestaan kesken, ja se maha-asukki täyttää kohta kolme kk... Valmistuu toivottavasti, tähän väliin ei juuri nyt oikein sopisi uutta maha-asukasta.

Jättimäinen sininen lankakerä on vironvillaa (joululahja pikkuveljeltä) ja työn alla olisi ollut Mittumaari. Vaan eipä ole enää, purin kuvan oton jälkeen pois huivinalun, johon ehdin jo ekojen 14 kerroksen aikana kutoa läjän virheitä. Jos osaa, niin osaa. Kun ei osaa, niin ei osaa.

Vaaleansininen pikkusukan alku koki jo myös purkukohtalon, ufoutumisen alkuperäinen syy oli se, että puikot lähtivät johonkin. No, se oli tuhon alkua, viimeistelyn tekivät mukulat, jotka onnistuivat sotkemaan langat. Kuvasta tuskin näkyy, mutta muovipussiparka on solmussa lankojen seassa.

Villapaidanraakile on Muropaketille. Paidalla olisi kiire, koska pian poika ei siihen mahdu... Toinen hiha-sivusauma olisi ommeltava ja kaulus kudottava, muutama langanpäättely ja siinä se.

Kuudesta esitellystä ufosta kaksi on siis jo saavuttanut erään päätepisteensä. Muropaketin paita tullee olemaan seuraavana käsittelyvuorossa, toivottavasti se ei päädy takaisin kerille.

Lupaan esitellä lisää ufoja, jos päähäni putoaa lisää kasseja ( jos saan päähäni laatikon, en ehkä ole tarpeeksi tajuissani kirjoittamaan...)

Fufoilu alkuun

Huh, nyt on luotu google-tiliä ja bloggeria, hiki meinasi tulla. Kotona on oikeastaan yksi ainut ufo, jonka olen aloittanut lokakuussa. Valmiina on villatakin etu- ja takakappaleet ja vajaa puolikas hihaa. Taisi homma tyssätä siihen, että kädentiet näyttivät liian suurilta. Lanka on ihanaa Dropsin Silke Alpacaa. Mökillä on ainakin neljä jollain lailla jo pitkään ufoutunutta juttua. Täytyy kuvata ne, kun pääsen sinne taas puolentoista viikon päästä.

Fufo nro 1

Selätetty. Purettu. Tuhottu.


Unohdettu. Piste.

ufo II edistyminen

Laitoin blogiini kuvan Ufo II eli tyynyliinan edistymisestä, vielä hyvinkin keskeneräinen :)

Scaritsan ekat

Reilusti yli kaksi vuotta valmistumistaan odotelleet lapaset, saivat vihdoin kärjet ja peukalot.

Täällä ne ovat.

Riikkis lähti mukaan myös

Läksin mukaan tähän, löytyipä kätköistäni 1 Fifi, 1 puuvillaneulepusero vuodelta 1996, pari vauvan nutun takakappaletta, vihreä huivi ja pariton sukka. Katotaan, mitä tapahtuu. Kuva niistä blogissani.

Ensimmäinen ufo selätetty!

Eikä siihen mennyt kuin kolme iltaa! Yksi ilta meni puuttuvan hihan neulomiseen, toinen ilta meni saumaukseen ja kolmes reunojen virkkaukseen.


Valmiista topista tuli oikein kiva, muistaisimpa miksi se aikanaan ufoitui... Malli on oma, lankana joskus ammoisina aikoina Novitan tehtaanmyymälästä ostettu pussilanka, Maxi nimeltään. Lanka on todella paksua puuvillaa, jota oli vaikea neuloa kun se halkeili ja oli joustamatonta. Lankaa jäi vielä pari sataa grammaa, siitä voisi ehkä tehdä pannunalusia tai jotain... Mutta kun ei yhtään huvittaisi koskea koko lankaan kun sitä oli niin hankala työstää...

Nyt reippaasti seuraavan ufon kimppuun!

-Katri

Ensimmäinen ufo selätetty

Neuloin loppuun Tyttären puuvillaisen tupakaulaliinan ja päättelin. Loppujen lopuksi ei mennyt kauan. Miksiköhän huivin viimeistely tuntui viime kesänä niin mahdottomalta, että koko tekele jäi myttynä odottamaan...

Ufohavaintoja

Minulla ei yleensä jää töitä roikkumaan, mutta nyt talvella aloitin useamman neuleen (ja yhden virkkauksen), jotka tyrehtyivät ennen valmistumistaan. Fufo-kuukausi ei siis olisi voinut tulla sopivampaan aikaan! Kuvassa vasemmalla näkyvä tupsuviritelmä on vanhempaa perua; siihen pitäisi neuloa osia, joten sen pitäisi mahtua fufoilun sääntöihin. Lisäksi minulla kaapin perukoilla yksi neule vuodelta yksi ja kaksi (1991 ja 2), mutta sille en varmaan tänä(kään) vuonne tee mitään. Tuossakin kasassa riittää perattavaa.

Aamulehdessä on viime päivinä kirjoitettu ufohavainnoista, joten näyttävät olevan ajan hermolla siellä lehdessäkin!

Ensimmäinen pari uunista ulos

Ensimmäinen on nyt selätetty!! Eipä siinä nyt niin kova homma ollutkaan. Eli Hinthuaran Lapaset:D Nimi tulee siitä, kun olimme Hinthaara nimisessä paikassa kun nämä lapaset aloitin tekemään. Ei ohjetta, ei mallia, vaan puikot ja lanka (tyyliin suo, kuokka ja jussi). Lankana on Fortissimaa 45g, koko noin 11 vee, puikot 2mm Addit (nämä on ne euroopan kalleimmat sukkapuikot 5,20 euroa!!). Näistä tuli hauskat ja värikkäät, erittäin värikkäät. Lapsen mieleen, joten toinen tytär ilmoitti samantien haluavansa samanmoiset! Näinhän siinä aina käy.

Nyt ei olisi enää kuin hmmmm ... muutama työ jäljellä, joten niiden pariin. Onneksi tänään on mamman ilta: Todistettavasti Syyllinen ja sen perään CSI putki.

Ystävällisin terveisin, Katiija

Graah, ongelmia

Mun mielestä, jos on kerran aloittanut tekemään työtä joka on ollut koomassa yli vuoden, ei saisi tulla mitään vastoinkäymisiä matkaan! Varsinkaan, jos on hyvin rajallinen neulonta-aika käytettävissä. Miksi, oi, miksi siis menin mokaamaan...

Otin tosissani neulontaan sen Sherborne Abbeyn. Ylhäältä alas raglania, isolle (ainakin XL) naiselle, kolmosen puikot, lähestytään kainaloita. Siis hitaita kerroksia. Neulominen kuitenkin sujui, mm. kun jonotin poliisilaitoksella päästäkseni anomaan passia. Jännitin ehdinkö palveltavaksi ennen kuin sulkevat toimiston. Neuloa ryskytin eteenpäin koko odottelun ajan, kiersin palmikkoa.

Kotona olin vasta pitkien harkkojen ja pienen agilitykentän kunnostustalkoiden (katselun) jälkeen iltamyöhällä. Innostuin kuitenkin vähän valvomaan, katselemaan telkkaa ja neulomaan. Juuri nukkumaan mennessä jäin kummastelemaan, että miten saan seuraavalla kerralla mittalailtua milloin oikeasti olen kainalon kohdalla. Ei ole mieltä tehdä väärän kokoista riepua. Sitä vähän siinä murehdin, ja samalla huomasin: hitsinpitsit tahikka palmikonpulkerot! Mulla oli toisessa hihassa palmikot neljä silmukkaa vinossa! Siis on pakko korjata, ei voi jättää, niin paha virhe. Dääm! Nyt pitää kokeilla, osaisinko korjata sen kohdan vain päästämällä ne silmukat purkumaan virheeseen asti. (Poimin ensin pienelle pyöröpuikolle rivin virheen alapuolelta, ettei mene koko olkapää.) Miten saan palmikot tehtyä oikein? Pelottaa. Kun ei nyt ufoutuisi sen takia uudelleen, ehdin jo luulla, että kohtapa (lue: syksyyn mennessä nyt ehkä) meikäläisellä ihana uusi neule päällä. Toinen vaihtoehto olisi purkaa monta kerrosta kokonaan, silmukka silmukalta. Ei kiinnostaisi, menee ilta taikka kaksi hukkaan.

Mä en kestä. Ehkä ihan hyvä, etten ehdi kotiin neulomaan pariin päivään. Voin vähän jäähdytellä. (Itsesääliä, kauhua, surua.)

Pöh, päh, ja pah!

Isälleni jo kauan tekeillä olleet villahousut pakoilevat minua, enkä suunnattoman innostuneista (=hah!) yrityksistäni huolimatta ole onnistunut vielä paikallistamaan niitä rajoitetusta 8 neliön tilasta. Onko tällaisilla ufoilla joku ihan oma nimi? Hiding unfinished objects eli HUFO?

Sitten löytyi muistin perukoilta vielä yksi ufo: taisi olla viime kesä, kun virkkasin itselleni mustan kolmiohuivin Zitronin Evitasta, ja siitä innostuneena aloitin sitten uutta Regian silkkisukkalangasta. Muistan vielä huivin aloituksenkin, teimme reissua Hiittisiin ja Rosalaan viikinkikylää katsomaan, ja sillä reissulla huivi pääsi jo varsin pitkälle... Mutta sitten huomasin, että kahdellä kerällä lankaa ei pitkälle pötkitä eli huivista olisi tullut lähinnä tyttären harteille sopiva koristus, ja kotiin päästyä nakkasin huivin jonnekin harmistuneena. Muutaman kuukauden arvoin, RAATSINKO ostaa yhden kerän lisää (ihan kuin meikä joskus olisi edes pysähtynyt laskemaan, kuinka paljon euroja makaa tuolla lankahuoneessa... )ja kun lopulta sain itseni kauppaan ja kerän ostettua, ei enää huivi huvittanut_sitten_yhtään. Ja siinä tilassahan se huivi-raiska on edelleen. Jossain vaiheessa olen sen siirtänyt ihan väärään laatikkoonkin, joten se ei pompannut silmille kaivellessani muita ufoja esiin, mutta tuosta ufosta ainakin tiedän, missä laatikossa se piileksii...

Isän villahousut lienevät sitten jossakin niistä noin 30 laatikosta, joihin en vielä ole kurkannut... =) Mutta pikaisen yhteenlaskun tuloksena minulla on siis omatunnollani tällä hetkellä seitsemän selätettävää ufoa. Katsotaan kuinka käy.

Tahruskan keskeneräiset

Meinasin yrittää lähestyä tätä hommaa realistisesti, ja esitellä vain ne pari ufoani, joihin minulla saattaisi ollakin nyt jotain valmistumis- tai ainakin etenemismahdollisuuksia.

Ilun ohjeella tehty Sherborne Abbey kaipaa 1,5 hihaa ja lisäystä helmaansa. Helmaakaan en uskalla valmistaa ennen hihoja kokonaan, kun en ole langan määrästä varma. Lopputulos saattaa myös olla pari kokoa liian pieni... Takki on aloitettu viime heinä-elokuussa, epäilisin. Lanka on Lana Gatto -merinoa, ostin joskus puoli kiloa Huutonetistä. Ihanan pehmoista, hyvä takki tuosta tulee jollekin joskus.



Secret of Chrysopolis on aloitettu lokakuussa, nyt himppasen yli puolen välin. Loppupuolen pitäisi sujua nopeammin kun kuvio on jo tuttua, mutta silti eteneminen on ärsyttävän hidasta. Lopputulos on todennäköisesti huiman suuri... Lanka on Grignascon Merinosilkiä 3mm puikoilla, eli ei mikään ihmekään, että jälkeä ei oikein synny.



Kaapin pohjalta löytyisi todennäköisesti muutakin kivaa, mutta haluaisin ensin saada nämä valmiiksi. Sen jälkeen on hyvä kaivella esiin vielä vanhempi sukupolvi ja jatkaa niistä...

milliinin Ufot

Valmistumista tämän tempauksen aikana odottavat:
Hexagon-takki (sininen), Tyrolean stockings (valkoinen) ja cable net-sukat (oranssi). Alla keskeneräinen ristipistotyö, joka ei taida varsinaisesti ufoihin kuulua, mutta jonka mielellään saisi myös edes valmiimmaksi. Kaikkia kaappejahan ei ole vielä tutkittu, nämä kyseiset bongasin Ravelrystä. On se niin kätevää.

Kaapin kätköistä löytyi

Nappeja vailla oleva kummitytön takki, joka kait napit saa pian. Ne on ostettu jo. Löytyihän sieltä päättelemätön pipokin, joka kaipaa sitä viimeistelyä. Täytynee vielä kurkistella pusseihin ja nyssyköihin jos sieltä vielä jotain löytyisi muutakin kuin nuo. Nämä nyt ensi töikseen pitäisi saada valmiiksi.
Siis aloitan näillä tämän homman :)

UFO I valmis

Tässä tämä Juliette muuten valmiina, pingotusta/kastelua vaille. Vähän villi väri ja mörvelö muutenkin. Mutta valmis :) Ohjeessa on eri tapoja asetella sitä päälle, pääsin perille vain yhdestä, huppuna en saanut toimimaan ollenkaan. 140g Sandnes Soft Mohairia 7.0 puikoilla.

Raportti 1

Purin pitsitopin alun. En koskaan saakaan itselleni sitä toppia. Päätin ruveta tekemään huiveja ja tuosta oranssista Cococsestakin tulee huivi tällä tietoa.
***
Lehmus-huivi valmistui tänään! Kuvasin sen jo ulkona ja nyt se on pingotuksessa. Tuliko vähän pienehkö taas eli 60 cm korkea ja 120 cm leveä? Kaunis kuvio. Lanka, jota mun oli tarkoitus käyttää ko. huiviin, ei enää innosta. Ehkä villaiset huvit olisivat sittenkin viisaampia vaihtoehtoja.
***
Tilkkutäkistä olisin iloinen, jos saisin edes muutaman tilkun tehtyä tämän fufoilun aikana. Se onkin seuraava käsiteltävä asia. Lankakeriä on kyllä varattuna. Josko tekisinkin isompia tilkkuja muutaman. Ainakin keskelle tjtn...

Varaslähtö

Ensimmäinen ufo fufoutui jo lauantaina, en malttanut odottaa sunnuntaihin asti... Embossed Leaves Socksit tulivat valmiiksi ja yhtenä päivänä kiskoin punaisesta Aura-huivin tekeleestä nopealla ranneliikkeellä puikot pois ja lanka päätyi takaisin kerälle odottelemaan uutta tulemistaan. Kaunis malli, jonka haluan toteuttaa, mutta vaatinee vähän säätämistä puikkokoon kanssa ja ajatusta mukaan:)

Isoäidin neliöitä on enää kerällinen virkattavaksi, sen jälkeen pitäisi jollain konstilla yhdistellä ne pikkupeitoksi. Ja päätellä kohtuullinen määrä langanpäitä;) Vapaaehtoisia??

Blogissa on lisää höpinöitä, tarvii lähteä juniorien kanssa hääaskartelutalkoisiin.

Scaritsan ufot

Keräsin blogiini löytyneet ufot. Niitä on paaaallllljjooooooon enemmän kuin kuukaudessa päiviä ;D

Tomuisat ufot

En ole ihan kaikkia paikkoja kaivellut, löytyisikö sieltä ufoja, mutta tässä semmoset projektit, jotka koitan saattaa Fufoiksi tämän kuun aikana:

• Esikoisen Villapaita, aloitettu keväällä 2007 muistaakseni
• Unipussi vauvalle (koko kyllä 80 cm ... ), keväällä 2008 aloitettu
• Serkun Branching out -huivi, joka jäi viime kesänä kesken niskojen jumitettua 3 oikein yhteen neulomisesta.

Kesken on myös sukat Fabelista itelle, ne tosin eivät näin pitkällinen projekti kuin kolme edellämainittua, mutta akuutti tarve saada ohuet kesävillikset ajaa ykköseksi. Paidasta ja huivista kuva täällä, unipussista täällä. Paidasta puuttuu 1,5 hihaa, kokoaminen ja kaulus, unipussista puolikas hiha ja huppu, ja hihojen yhdistäminen tietty. Huivia saisi tehdä varmaan 3 x tuon pätkän.

Tsemppiä kaikille :)

Rouva Oranssin alkutilanne 2008 fufoiluun

En ole neulonut Sherborne Abbey -takkiin silmukkaakaan sitten maaliskuun 2007. Se on ainut viime vuoden fufotempauksen ufoistani, joka on vieläkin olemassa keskeneräisenä. Tästä tulee fufoilun 2008 päätyöni. Tahdon tällaisen neuleen itselleni.

Lapanen on jäänyt kesken ja vaille peukkua, kärkeä ja paria tammikuussa 2008. Toivottavasti valmistuu.

Loput on muuten vain kesken, ei niinkään vanhoja, mutta tahtoisin valmiiksi - ennen kuin aloitan liikaa uusia.

Mystic Light. Tehty kaksi ohjeen osaa.

Pinwheel jacket. Osapurku, muunnan Kuopuksen kokoon ja teen valmiiksi?

Lace Ribbon. Oikeasti jo paljon pitempi, koska melkein ainut, jota voi kuskata mukana.

Kesäkuu on lyhyt. Seuraavat neljä iltaa on buukattu muuta tekemistä, viimeisen viikon olen matkoilla, enkä ainakaan isona neuleita ota mukaan.

Kirjoittelin uudetkin ufojutut blogini ufosivulle. Sieltä näkee myös miten viime vuonna meni. Tervetuloa kylään!

Joitain ufoja päivänvaloon

Viime vuonna en fufoiluun osallistunut - ei siksi että ufoja ei olisi vaan aihe ei vain innostanut. Henkilökohtaisesti en pidä ufoutumista kovin kamalana asiana. Se on suorastaan väistämätön osa toimintaa, jos neuloo fiilispohjalta (kuten minä teen). Kaapin perukoilla odottelevat tekeleet eivät minun mielenrauhaani häiritse. Mutta tänä vuonna fufoilu jostain syystä tuntuu ihan hauskalta ajatukselta, joten päätin liittyä mukaan. Ufoja minulta löytyy moneen lähtöön, ja tähän valitsin mukaan sellaisia, jotka ovat noin vuoden ikäisiä tai sitä vanhempia (nuorempiakin keskeneräisiä töitä on kyllä erinäinen määrä). Näitäkin kertyi sen verran, että tuskinpa kaikista pystyn kuukaudessa selvää tekemään, varsinkin kun kesäkuu on minulla vielä työkuukausi ja kun on myös edistettävä jotain muita neuleita (esimerkiksi lahjaksi menevä vauvanpeitto). Mutta katsotaan kuinka käy. Tässä vielä lyhyt esittely ufovalikoimastani.

Tilkkupeitto vaaleankeltaisesta Palmasta ja sekalaisista (sekoite)langoista. Ollut tässä tilassa ainakin kaksi vuotta (voi hyvin olla kolmekin). Peittoa varten on suunnitelma siitä, miten tilkut sijoitellaan, joten ei tarvitsisi muuta kuin yhdistää tilkut toisiinsa. Tarkoitusta varten on myös kirpputorilta hankittu kuvassa näkyvä vaaleankeltainen lanka.

Tilkkupeitto Nallesta (ja muista vastaavista langoista). Ilmeisesti vanhin tämänhetkisistä ufoistani, koska tilkut on tehty vuonna 2003 (muistan kun tein näitä eräällä junamatkalla). Tilkkuihin on virkattu musta reunus ja niistä on laadittu tietokonetta käyttäen hieno asettelusuunnitelma, joten puuttuu ainoastaan yhdistäminen. (Tästä voi päätellä, että tilkkupeittojen viimeistely ei ole parhaita puoliani.)

Kaulaliinaufoja. Vasemmalla ylhäällä puuvillainen Korpikynnen tupahuivi Tyttärelle. Aloitettu Tyttären toiveesta viime kesänä ja jäänyt saman tien kesken (syynä liian tylsä mallineule yhdistettynä minulle vaikeaan puuvillalankaan). Oikealla alpakkainen huppuhuivi minulle itselleni. Aloitettu toissatalvena ja jäänyt silloin kevään tullessa kesken. (Viime talvena taas ostin hupullisen talvitakin, jolloin huppuhuiville ei ollut käyttöä ja tekele jatkoi kaapissa muhimistaan.) Alhaalla erikoisesta Noron Ganpi akaba surabu -langasta tehty suora huivi, ikää vuosi tai pari. Puuttuu ainoastaan reunuksen viimeistely virkkaamalla. Keskenjäämisen syy tuntematon.

Lastenvaatteita. Vasemmalla vauvan mekon alku, josta tuli liian kapea (ensimmäinen yritys tuotti liian leveän, jolloin vähensin mallikertoja reippaasti ja tulos oli sitten liian kapea). Jäi siis kesken, ja mekon toteutin eri langasta. Mekko oli muistaakseni tarkoitettu veljentyttärelleni, joten aikaa tämän tekemisestä lienee sitten kolme vuotta. Aloitusta en viitsinyt purkaa, koska olin päässyt näinkin pitkälle. Tästä voisi hyvin tehdä topin tai tunikan kummitytölle. Oikealla ylhäällä Fibonacci-takki, aloitettu ainakin kolme vuotta sitten ja jäänyt kesken pääasiassa siksi, että en osannut neuloa siistejä lyhennettyjä kerroksia. Puuttuu vain lyhennetyin kerroksin tehtävä kaarrokeosa + nappilistat. (Ja tietysti viimeistely.) Vasemmalla alhaalla vauvan pusero Samoksesta, tehty kaksi tai kolme vuotta sitten. Jäänyt kesken, koska viimeistelykeiju oli lomalla.

Ja sitten vielä bambuinen bolero, jota aloitin viime kesänä itselleni. Jäi kesken ensimmäisen hihan loppuvaiheessa, syynä lopahtanut innostus. Tänä keväänä olen saanut alulle toisen hihan aloituksen.

Tänään olen myös ottanut ensimmäiset askeleni fufoilun tiellä. Vauvan sininen samospusero sai tylyn kohtalon ja joutui kokonaan puretuksi. (Samalla itselle muistiin: Samoksen paksuinen lanka ei ole kovin kiva pienen vauvan neuleessa.) Lisäksi aloitin villaisten peittotilkkujen käsittelyn päättelemällä mustalla virkattujen reunusten langanpäät ja silittämällä tilkut.

Tästä se lähtee :-)

Hyvällä alulla

No nyt on sitten kaikki ufot kaivettu komeroista esiin, vai mitä?

Totta puhuen omani ovat kyllä visusti ja tukevasti tallessa edelleen, en niitä ole vielä kuvannutkaan. Jonkin verran suunnitelmia on toki tehtynä.

Kieltämättä kuukausi alkaa nyt tuntua kovin lyhyeltä ajalta, mutta jospa laitetaan ensin tehokas alku ja katsotaan sitten, riittääkö joillakin puhtia jatkaa tempausta vähän pidempäänkin.


Lähettelin lisää kutsuja äsken. Milliinin sähköpostiosoitetta on huomannut, joten laitatko sen vielä tiedokseni, jotta saan sinullekin kutsun lähetettyä!

Jos huomatte virheitä tai puutteita sivupalkin blogilinkkilistassa tms., niin hihkaiskaa ihmeessä!


Ainakin yksi palkinto on tiedossa arvottavaksi kesäkuun lopussa. Jokainen, joka saa vähintään yhden ufon valmiiksi, osallistuu arvontaan.


Sitten vaan fufoilemaan! Tsemppiä kaikille ihan hurrrjasti ja taputukset sekä aplodit jo etukäteen kaikille onnistuneille ufotuhoamisille!!



P.s. Muistakaa muuten raportoida ahkerasti! Toisten onnistumisista saavat sitten muutkin puhtia!
Kysymys kuuluu, ken ehtii ilmoittaa ensimmäisen valmistuneen ufon tänne???

Vielä yksi esille ennen leiriä

Tämän nyt vielä kaivoin arkistosta esiin: tumpuntekeleeni.
Eipä näillä keleillä paljon lapasia tarvita, ja silläpä nuo keväällä kesken jäivätkin, kun tuli lämpimät ilmat. Ällöttävää noita on kyllä neuloakin näin kuumilla keleillä, kun kädet hikoaa... Sitäpaitsi koko neuleen aloittamisen pontimena oli saada nuo kaksi Nalle-nyssykkää pois nurkista lojumasta. Ja nyt sitten on jäänyt koko työ puikkoineen päivineen nurkkiin, eli roinan määrä ikäänkuin kasvoi. Joten kaipa nuo täytyisi loppuun saattaa. Tuleehan se talvikin taas joskus, ja yleensä ennen kuin huomaatkaan.
Eipä tässä kuukauden aikana paljon ehdi valmiiksi saada, kun on monenlaista muutakin touhua, mutta onhan se hyvä, että asia pysyy vireillä. "Poissa silmistä, poissa mielestä" toimii toivottavasti toisinkin päin! Mutta sen ruskean tunikantekeleen otan nyt rippileirille mukaan. Toivottavasti on kilttejä leiriläisiä, että jää pastorille aikaa/voimia puuhastella muuta!

Ufoja löytyy....

Taas sitä ollaan mukana fufoilemassa. Viime vuoteen olin tosi tyytyväinen, sain vanhoja jopa 30 v. töitä pois käsistä. Mutta ei ne ufot silti ole hävinneet kaikki: viime vuonna esiteltyjä on edelleen mukana ja uusia on tullut. Viime vuonna oli 19 alkaessa ja 11 saatu valmiiksi/purettu.

Nyt on kaikkiaan 14. Mutta samalla löytyi palmikkopuikko, kerroslaskuri ja muutamat puikot...

Vauvan villahousut ovat olleet jumissa pidempään; virkkausohje ei oikein ei oikein tule aivoissani käsitellyksi oikein, jotta silmän käden yhteistyö toimisi. Se on ollut viikkoja hautumassa, sisäsistäisin mallin ja saiaisn sen valmiiksi tai puran ja etsin uuden mallin.
Pätkärääkätty palmikkoneule on edelleen kesken -mökille pusero " yhteiskäyttöön".
Silkkivillainen neuletakki samassa vaiheesaa kuin viime vuonna.
Oma neuletakki on kesken; takakappale ja toinen etukappale ja toinen hiha -pientä sekoilua mallin/koon kanssa ja jäi kaappiin pari kolme kuukautta sitten piiloon.
Miniän liivin kanssa tuli ongelmia viimesein etukappaleen vaiheessa- sekosin laskuissa ja odottanut kuukausia inspiraatioita. Napitkin jo tammikuussa ostettu.
Kaksi vanhaa vihreää toppia/puseroa -vuodelta yksi ja kaksi. Edeleen kesken ja odottellee mallin muutosta tai purkua...
Kaksi solmion tekelettä kesken, yhdet sukat (kärjestä aloitetetut- toinen tekemättä), punaiset lapselle aloitetut lapaset (tuli vähän liian isot -voisi tehdä tietenkin ikuiselle) ja Isoveli-lapaset (toisesta puuttu osa).
Huivin teelmys on kesken.
Palapeitto, jota on tehty varmaan 80-luvulta asti, on edelleen kesken...

Kuukausi on lyhyt, töissä on pienet rutistukset ennen juhannusta ja juhlia tiedossa ja muuta pientä puuhaa. Juhannukselta keskiviikkona pääsee lomalle, joten en paljon luule saavani aikaiseksi. Jos laittaisi tavoitteen kahteen, niin olisin tyytyväinen. Purkamista en laske tähän mukaan. Luulen, että kolme,neljä työtä päätyy purkuun.

Käsiksi ensimäiseen ufoon

Ajattelin aloittaa ufojen tekemisen valmiiksi Lehmus-huivista. Tänään oikein innostuin sitä tekemään. Sinänsä ainakin mallineuleen muistaa kerros kerrallaan. Onneksi joka toinen kerros on pelkkää nurjaa. Paitsi reunat, joissa on ao-neuleena 3 silmukkaa.Tämä on kaikista vanhoin ufoni viime kesältä aloitettuna. Meinasin lopettaa ja tehdä päähuivin, mutta ensi vuonnakin on merkkipäiviä ja tiedän kuka tarvitsee puuvillaista kolmiohuivia.

Katrin salaiset ufot

No niin, aika tulla ulos ufo-kaapista. Tässä minun vuosikausia kaapin pohjalla hautuneet ufoni. Pahoittelen, että ufot peittyivät osittain koirien alle, mutta ne (koirat siis) vain eivät voineet vastustaa tilaisuutta testata uusi lattialle ilmestyneitä pehmusteita...

Ufo1:
Virkatut hihat Novitan Butterflystä. Vaan kuka neuloisi miehustakappaleet?

Ufo 2:
Virkattu toppi jostain nimettömästä puuvillalangasta vuosien takaa. Valmiina etukappale, takakappale jäänyt jostain syystä kesken.



Ufo 3:
Novitan Maxi-puuvillalangasta neulottu toppi. Vain toinen hiha puuttuu.



Ufo 4: 7-Veljestä langasta neulottu kaarrekotakki. Melkein valmis, takista tuli aivan valtava teltta, pakko purkaa...



Siinä ne olivat, pahimmin ufoituneet ufot. Lisäksi kesken on muutama muu hiljattain aloitettu neule, mutta ne eivät ole vielä ufo-asteella. Tavoitteenani on tämän kuun aikana saada tehtyä valmiiksi ainakin se sininen toppi. Lisäksi tuo kaarroketakki täytyy saada purettua. Lopuille tehdään sitten jotain jos ehditään.

-Katri

Kesäkuuta

1. 
   ylhäällä: tämä värikäs kaunokainen haluaa tulla Pinwheeliksi 9vee tyttärelle 7-veikasta, jäi kesken kun aloin tekemään itselleni Dropsin taideneulottua takkia (tosi huono selitys)
   
2. vasemmalla: tämä trumpettipaita on ikuisuustyö Nallesta/Floricasta. Sen verran iso, ettei sitä muka voi raahata mukana mihinkään. Helmasta puuttuu sen verran, että se on hyvä päällä. Tästä siis valmistuu itselleni paita.
   
3. vasemmalta edelleen: Samoksesta vaaleansininen lollipop palmikkohuppari 9 veelle. Ei mikään mukava matkatyö palmikoiden vuoksi. Tämä ei itseasiassa ole ollut kauaa kesken, mutta valmistua tämänkin pitäisi.
   
4. Seuraavana vasemmalta näette pääkallopaidan *huoh*. Tälläisen paidan olen yhden jo tehnyt ja ei muuten iske tämän toisen tekeminen heti perään. Jäi korin pohjalle, koska ärsytti niin maan per****sti. Tavoitteena oli, että valmistuu syksyksi, mutta kiva olisi jos valmistuisi kesäkuun aikana. Tavoitteita pitää ihmisellä olla :D
   
5. Viidentenä, mutta ei vähäpätöisimpänä tulee sitten kolme kappaletta kirjoneulelapasia. Ei nämäkään ole mitään matkatöitä. Kaksi alinta on Haavistoa ja ylimmäinen on Hinthuoran-lapanen. Lankana on Nallea, Lanettia, Fabelia, Fortissimaa. Pientä näpräämistä ja ohjeen seuraamista, ei välttämättä mitään telkkarineuleita, mutta ihania!!
   

Tästä siis pitäisi lähteä ja yllättää itsensä ahkeruudella ja sinnikkyydellä. Näin olen tullut kaapista, eikun korista ulos näiden keskeneräisten töideni kanssa.

Hello Kitty-kisuja valmistunee sitä tahtia kun on lasten kavereiden ja sukulaislasten synttäreitä jne jne, mutta muuten pitäydyn näissä edellä mainituissa töissä. *lupaa ja vannoo* mitään uutta lapasta, sukkaa tai muuta vaatekappaletta en aloita.

Tekemistä siis riittää täällä Hollolassa, mitenkäs muualla Suomessa?

Nyt sitten puikot laulamaan!

Ystävällisin tervesin, Katiija