Loppujenlopuksihan tuo kuukausi oli aika pitkäkin aika, ainakin vanhojen ufojen esiinkaivamiseen... Jos oikein laskin, päivänvaloon nousi 15 ufoa. 16. ei noussut, kun en sitä löytänyt.
Sikäli saldo oli positiivinen, että tarkoitus oli saada ikivanhat isoäidinneliöt käyttöön, ja niin niille - neuletunikan osana - sitten tapahtui:
Vartiosotilasnukke oli yllätyslöytö, ja koska kaikki osat oli aika päiviä sitten valmiiksi neulottu, ei tarvinnut kuin täyttää heppu ja ommella saumat:
Eli siinäpä sitten ne kaksi valmista, eli sikäli onnistuminen oli 200% (kun odotus oli vain yksi valmiiksi).
Kymmenisen työtä päätyi purkuun, mikä ei ole ollenkaan huono ratkaisu. Miksipä hautoa vuosikymmeniä tekeleitä, joita ei koskaan tule valmiiksi saattamaan.
Ainoa, mikä jäi harmittamaan, oli tumpuntekele, josta en sinnikkäistä yrityksistäni huolimatta onnistunut löytämään kuin kuvan:
Etsinnät siis siltäosin jatkuvat.
Tämä tekele jäi vielä kesken:
Kestikin tosi kauan ennen kuin keksin, mikä siitä voisi tulla. Tätä nyt jatkan ja katsotaan sitten. Hyvä on kumminkin olla tuommoinen "telkkarineule", kun esim. kirjontatöitä on tosi vaikea tehdä englantilaissarjojen ääressä.
Joukko oransseja virkattuja lappuja odottaa pääsemistä taidenäyttelyssä hienosti sanottuna installaatioksi. Ja keltainen verhokappahan päätyi tytön leikkeihin, että käyttö sekin. - Mutta siis: taistelu jatkuu! Yksi neule kesken, toinen edelleen hukassa. Mutta elämä olisikin tylsää, jos saisi kaiken valmiiksi, eikö?
1 kommentti:
Hyvä saldo, oikeastaan suurenmoinen!
Minä lasken omalla kohdallani nykyään purkutyöt jopa suuremmiksi saavutuksiksi kuin ns. valmistuneet. On se aina tiukka paikka, kun 10 vuotta odotellut neuleentekele katoa parissa minuutissa kerille.
Sitten on kyllä kiva miettiä uusia käyttötarkoituksia sillekin langalle ja tuntuuhan vähän siltä, kuin olisi käynyt ilmaiseksi lankaostoksilla :).
Lähetä kommentti