Minä ja minun Ufoni... Olen Sahrami, ja minulla on sulovilen-geeni, eikä kyse ole mistään satunnaisesta mutaatiosta, vaan kyllä tämä on kulkenut suvussa pitkään.
Omalta osaltani sairauteni tuottaa myös paljon keskeneräisiä käsitöitä, koska uutta lankaa on kiva koittaa aloittaa joksikin, mutta se lopettelu... PLÄÄÄÄH!
Viime kesänä esittelin vinon pinon keskeneräisiä, OMAN mittapuuni mukaan ufoksi päätyneitä töitä. Osa niistä on muuten edelleen kesken, osa valmistunut, osa purettu. Viime kesän Fufoilusta paras oppi oli se, että ei-miellyttävän työn VOI purkaa! Minulle ihan uusi (ja vapauttava) kokemus.
En ole vieläkään ehtinyt kaivella esiin Ufojani, mutta kyllä niitä on. Paljon. Enemmän kuin viime kesänä?
Nyt niiden ei pitäisi pudota päähäni, koska olen muuttanut arkistointijärjestelmääni (=ostin ison kaapin jossa laatikot pysyvät kurissa). Äkkiseltään voisin nimetä ainakin seuraavat ufot:
-halpislangasta varasukat hoitoon (ei siis nimenomaan meidän lapsille varasukkia, vaan hoitopaikkaan jemmaan, jos joku joskus tarvitsee)
-pikkulikalle suunnitellut villasukat, tyyliä apinoitu jussi-sukista
-taikajakku
-puuvillatakki, joka piti jo viime kesänä purkaa...
-vaaka-tilkuista peitto
-epämääräinen läjä vauva myssyjä tms. lahjavarastoon mietittyä
-silkkisekoitelangasta pikkujakku (tämän olen ajatellut purkaa, lanka on mukavaa, mutta malli liian työläs nykyiseen jaksamiseeni ja koska tiheys ei mätsännyt ohjeeseen, jouduin laskemaan uusiksi ja nyt 15 vuoden jälkeen en enää muista laskelmiani...)
Että tällaista näin aluksi. Mites teillä muilla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti