Walmista!

10 vuotta sitten aloitettu lapsen neuletakki on vihdoin valmis. Sen kunniaksi

väripiruetti!

Scaritsan saldo:

3 kpl purettuja, joista langat puikoilla... ,

1 kpl walmis!

Olipa kerran ufo

Olipa kerran kevät 1997, ja ostin Novitan Tennessee langat kesäistä paitaa varten. Samaisena keväänä oli huhtikuun Suuri Käsityökerho-lehdessä ohje, jota käytin kutoessani. Silmukoiden määrää täytyi vähän justeerata, ihan mallin mukaan ei voinut kutoa. Takakappale tuli valmiiksi, ja etukappalekin oli aloitettu. Sitten tuli kesä ja tapasin mieheni. Siinä seurustelun alkuhuumassa kutimet unohtuivat, ja sen mukana tämä paita ufoutui lankakoppani alimmaiseksi. Ja kun niitä silmukkamääriäkin oli justeerattu, ei se meinannut päästä sieltä lankakopan pohjalta minnekään.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tuli onneksi Fufo, jonka avulla tämä onneton ufo pääsi vuosien odotuksen jälkeen muuttamaan olomuotoaan fo:ksi.

Hidasta edistystä monella rintamalla

Olen toista viikkoa ommellut peitettä kasaan. Melko tylsää hommaa... Työ on sen verran iso, ettei sitä voi kuljettaa mihinkään mukana, joten välillä täytyy tehdä jotain muuta. Juhannuksena kulki mukana - ja edistyi mukavasti - kirjoneuleinen huivi, mutta koska sekin on jo aika iso, piti tämän viikon työreissulle ottaa mukaan vielä jotain muuta.

Se jotain muuta oli kesätoppi, jonka jo UFOksi mainitsin, vaikkei aivan varsinaisesti vielä ollutkaan aloitettu. Menomatkan tikuttelin sitä ihan kiitettävällä tahdilla ja perille päästyäni totesin siitä tulevan kokoa teltta (mallitilkuista huolimatta!). Ei kun purkuun ja aloitus alusta.

Neljäs UFO on alkanut kuiskutella laatikosta haluavansa tulla puretuksi... kai melkein valmiinkin voi purkaa jos ei sen enempää malli kuin värikään puhuttele? Tai sit teen sen vaan sinnillä valmiiksi ja kokeilen vaikka värjätä.

Eipä taida ehtiä virallisten FUFO viikkojen aikana kaikki valmiiksi, kun tulee vielä tuo kesälomareissukin sotkemaan kuvioita. Sen kuitenkin lupaan, että ennen syksyä ainakin nuo kolme ensin mainittua on saatettu onnelliseen FO statukseen.

Ei ihan vielä...

En ole ihan vielä unohtanut tätä fufoilua, mutta vielä ei ole valmistakaan näyttää. Miehen kirjoneulepuseron ensimmäinen hiha pääsi puikoilta pois aamulla ja toinenhan on jo melkein puolivälissä. Kummasti alkoi kirjoneulekin sujumaan, kun vaihtoi pyöpuikkoihin. Kirjoneuleen tekeminen tasona vei liikaa aikaa ja hermoja. Eilen purin takakappaleesta hiukan, jotta sain kappaleet saman mittaisiksi ja päättelin olkapäät yhteen. Kauluksen silmukat on jo poimittuna, muttei vielä aloitettuna.

Mielenkiintoisin homma oli, kun joku päivä tein mallitilkkuja tuosta Floricasta. Jotta sain tiheyden sopimaan ohjeessa mainittuun, olisi käytössäni pitänyt olla 1mm puikot... Onneksi en silloin yhdeksän vuotta sitten tehnyt mallitilkkua, olisi jäänyt paita aloittamatta.

Vielä tuota hommaa on aika lailla, mutta nyt on intoa tehdä. Ehkäpä siirryn puikkojen pariin jälleen.

Tilanne tänään

Minullahan ufoja olikin vain muutama ja yhden (sen vanhimman) sain jo valmiiksi. Toista olen saanut aika hyvin aikaiseksi: vaaleanpunaisessa bolerossa kummitytölle oli tehtynä vain osa takakappaletta. Nyt olen siinä pisteessä että hihoja enää puuttuu ja nekin ovat tulollaan. Muut projektit vain pukkaavat päälle, joten saa nähdä tuleeko valmista heinäkuun loppuun mennessä. En kuitenkaan vielä luovuta.

Kyllä siinä niin taitaa käydä...

Ciao!
Ai miten? No siten, että Sydämeni Ilotulitus on ainoa työ, jonka saan valmiiksi tänä aikana. Mutta ei se haittaa minua, ei ollenkaan. Taidan siis ilmoittautua siihen sarjaan, johon osallistuvat ne, jotka saavat edes yhden työn valmiiksi. Niin minä sen ajattelin.

Kuudes

Sadepäivän Fufo on Ullan ylösalaisraglan - malli jota varmasti tulen käyttämään toistekin. Tarkoituksena oli alunperin testata ko. ohjetta ja Lidlin halpa puuvilla sopi tähän mainiosti. Yksi paketti lankaa ei riittänyt niin pitkään puseroon kuin olisin halunnut, mutta lopputulos on ihan ok silti. Ei mahtava, mutta ei totaalinen mörvelökään. Tekeminen kesti, sillä lanka ei ole maailman jännittävintä neulottavaa.

Pätkärääkätty Colorado lätäköityi aavistuksen ennen vyötäröresoria, mutta se ei haittaa. Muutenkin tuo naminamioranssi on yllättävän mukava ja sopinee musta-vihreä-ruskea-valtaiseen vaatekaappini. Ja ei - täällä ei ole t-paitakeli, laitoin takin päälle heti kuvan nappaamisen jälkeen.

Ohje: Ylösalaisneule Ullaneuleesta.
Koko: S.
Lanka: Oranssi-keltainen (0003) pätkärääkätty Colorado Lidlistä (100% puuvilla; 50g = 85m).
Puikot: 3,5 mm bambupyörö ja -sukkapuikot.
Menekki: 295 grammaa.
Muutokset: Tein puseron melko suoraan ohjeesta. Resorit tein 1o kiertäen, 1n koska jälki on siistimpää. Olisi kannattanut neuloa nelosen puikoilla ja välttää panssarinomaisuus, mutta tulipahan malli testattua. Kylkiin neuloin reilusti kavennuksia pitkin matkaa, jotta vyötärö erottuisi paremmin ;)

Tämä olikin sitten kuudes fufoni ja saattaa jäädä viimeiseksi tämän projektin tiimoilta. Jospa silti tänä kesänä joku muukin ufo tulisi viimeisteltyä - ainakin Fifi, futissukat ja virkattu matto ovat edistyneet. Seuraavaan kuvaan olen merkinnyt valmistuneet ufot (sininen laatikko) ja ne, joissa on tapahtunut edes pientä edistystä (oranssi laatikko). Klikkaa suuremmaksi!

Yksi valmiiksi

Tein tänään Jussi-paidan valmiiksi. Siitähän oli tehty yksi hiha, joka oli leveä ja lyhyt. Purkasin hihasta kuvion pois ja lisäsin pituutta. Paidan koko on 100 cm. Lanka: Novitan Wool merinovillaisena ja Villa Nalle. Tosi vanhoja lankoja siis.
Nyt jatkamaan sukkia.

Uudella innolla taas...

Nyt on valmiina molemmat ufojen tielle tupanneet projektit (fifi ja verkkokassi). Jospa sitä nyt jaksaisi taas ryhtyä herättelemään sitä pupunraatoa.

Fifi ja kassi löytyvät blogistani jos jotakuta uteliasta kiinnostaa.

Melko hyvässä vauhdissa ollaan

Eli olenpa taas saanut uusia fufoja. Pariton lapsen sukka purkautui, tuskin se olisi paria saanut kuitenkaan. Turkoosi haarukkapitsihuivi sen sijaan valmistui ja löysi uuden omistajan. Lapsen Palma-huppari ja Tahiti-paita saivat myös saumansa ja poistuivat näin ufolistalta. En ala tappelemaan kuvien kanssa, kun en saa niitä täällä koskaan asetumaan, mutta käykää blogissa katsomassa jos tahdotte.

Kaiken kaikkiaan tilanne on tällä hetkellä se, että kahdestakymmenestävidestä ufosta 11 on jo selätetty. Tosin jäljellä on monta isoa työtä, eikä aika taida riittää niiden valmistumiseen, mutta olen jo tässä vaiheessa ihan tyytyväinen.

Muutaman ufon kohdalla on vielä tehtävä etsintäkuulutus loppuneen langan tai kadonneen ohjeen takia, mutta palaan siihen myöhemmin.

kyllähän täällä jotain tapahtuu.....

Tilkku-peitto on edistynyt hienosti, nyt puutuu enää 3 palaa, piakkoin varmasti valmistuu! :)

Yhden ufon sainkin jo päätökseen, nimittäin sen parikymmentä vuotta vanhan paidan, jonka mummini joskus aloitti. Mökillä purin, kylvetin, ja jätin langat kuivumaan saunan eteen.


Tälläistä tällä kertaa.

Moikka taas

Edelleen ilman nettiä mutta keskeneräisiä olen tikunnut kasaan (keeppi on ihan valmis ja torkkupeitto ja takkeja Minjalle) ja hieman häpeissäni myönnän että olen myös aloittanut uusia, tosin ne eivät ole ainakaan vielä jääneet ufoileen :) Kirjoittelen siis tässä että mukana ollaan vaikka ei paljon bloggailla...

Juhannusuurastus

Päätin, että teen juhannuksena saan ufopaitani valmiiksi ja sainhan minä. Mutta tiukkaa teki. Blogista voi lukea lisää marmatusta.

ei riitä aika eikä kärsivällisyys ladata kuvia moneen paikkaan :). eli saunasukat, koivunlehdet ja muut ufot (entiset sellaiset) löytyvät blogistani.

terkkusin, sini

Eteneehän se

Ciao!
En voi nyt näyttää kuvia, mutta "Sydämeni Ilotulitus" on taustaa ja ulkoreunusta lukuun ottamatta valmis. Se merkitsee, että se on melkein jo FUFO. WAAAHOU! Mutta ei juhlita ennen kuin on sen aika. Eikä sen aika ole ihan vielä.

Juhannus FUFOja (FUFO 2)

Juhannusreissun aikana tuli valmiiksi raitavillatakki, jonka annan siskolle. Olivia-puseron kohtaloksi tulee purkautua ja muuttaa muotoa, jäljellä olleet langat alkoivat myös reissulla muuttaa muotoa. Tulossa on kesätoppi.

Takki matkaa siskolle todennäköisesti viikonloppuna, eikä sitä ennen liene kuvista paljon toivetta, sillä meidän kamera ei enää toimi ja tällä viikolla ei varmaan ehdi kameraostoksille. Yritetään osua samalle reitille siskon kameran kanssa.

Minttumaari valmiina

Tässä se nyt sitten on. Mun eka fufo tavallaan toiseen kertaan valmistuneena. Ensihän purin sen topintekeleen, ja piti siis vasta joskus loppusyksyllä alkaa kehittelemään purkulangoista jotain huivia. Mutta sitten ilmestyi Ulla juuri sopivaan aikaan, ja lopputulos on tässä. Olen tosi ylpeä itsestäni, että sain ne purkulangat heti kuitenkin käyttöön, ja tähän meni niiden purkulankojen lisäksi myös ne, mitkä olin jo viime kesänä purkanut ihan ensimmäisestä toppiyritelmästäni. Ei tuo huivi ihan saman näköinen ole, kuin ohjeessa, kun en osannut päätellä reunaa riittävän löysästi. Mutta ihan hyvä näin, ja tykkään kovasti=) Lisää kuvia ja faktaa löytyy blogistani.

Central Park-villatakki

Valmis! Juuri sopivasti juhannuksen kynnyksellä valmistui Central Park- neuletakki lämmittämään kylmeneviin iltoihin. Blogista löytyy lisää höpinää ja tietoja neuleesta..

Ufo-listalta löytyy vielä kaksi virkkuuta, kirjoneulelapanen ja baijerilaissukat. Todennäköisesti baijerilaissukat joutavat väärän värin takia purettavaksi, kirjoneulelapanen tuskin saa paria ja virkkuu edistyy erittäin hitaasti... No kolmessa viikossa voisi ehtiä tekemään jotain, mutta uudet työt houkuttelevat jo kovasti! Katsotaan;)