Vaakapeitto

En edes muista, milloin aloitin neulomaan peittoa Vaaka ry:lle, varmaan neljä vuotta sitten. Fufoilun alkaessa ihmettelin, että miulta puuttuikin vain muutama pala. Miksi en ollut saanut sitä valmiiksi?!? Toinen ihmetyksen asia oli se, että olin koko ajan kuvitellut neulovani harvinaisen tympeän väristä peittoa. Valmiina se kuitenkin näyttää kivalta.

Fufoilut on miun osalta nyt tehty - kiitos tämän kampanjan!

Valmista!!!

Tätä on tehty enemmän ja vähemmän innokkaasti kaksi ja puoli vuotta. Osallistuin Yahoossa Wolhemel-peitto -Kal:iin.
Palaohjeita tuli sähköpostiin noin vuoden ajan. Mie valitsin niistä kivoimmat. Pari viimeistä palaa oli aikamoista tervanjuontia. Peiton yhdistämisen tein pariin kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen ja sain langat riittämään. Nyt olen hiukan yllättynyt, että peitto valmistuikin tänään. Luulin, ettei se valmistu IKINÄ!
Kivointa on se, että luultavasti tänään tai ainakin huomenna saan toisen ikuisuusneuleen valmiiksi.

Hei!

Tervehdys fufoilijat! Mie olen Päivikki Piironki-blogista. Miulla ei ole kauhean montaa ufoutunutta työtä, mutta siitä huolimatta ne eivät tunnu valmistuvan, kun on koko ajan muka muuta kivempaa neulottavaa.

Valkoisista lapuista on tulossa peitto. Siitä puuttuu, nolottaa tunnustaakin, yksi pala. Puolustuksekseni on sanottava, että kaikki mielenkiintoiset palat on jo neulottu ja jäljellä on joku yksinkertainen ja tylsä. Tämän mie nyt kuitenkin aijon ihan varmasti saada valmiiksi ennen kesäkuun loppua.

Kirjavat palat on vanhimmasta ufostani, Vaaka-peitosta. Vieläköhän niitä edes kerätään? Siihen olen käyttänyt jämälankoja, paloja ei montaa puutu, intoa kylläkin. Katsotaan kuinka käy.

Kanavatyöt ovat salainen paheeni. Mie ihailen niitä aina Majurskassa käydessäni ja sen vuoksi vuosia sitten luulin, että niitä on myöskin kiva tehdä. Ei ole. Se on sanomattoman tylsää. Tämän työn valmiiksi saamisessa miulla ei ole sen kummempia tavoitteita. Mie olen nyt taas tehnyt sitä yllättäen viikon verran, kun jouduin pitämään takoa neuleomisesta kipeän käden takia. En varmaan ota sitä esille vähään aikaan.

Palaan asiaan varmaan vasta kesäkuussa, sillä toukokuun neulon jämälangoista. Innostuisinkohan tuosta Vaaka-peitosta?

Nyt otti ohraleipä!

Otin urakakseni Burridge Lake Aran Afghanin valmiiksi saamisen. Kaikki sujuikin ensin suunnitelmien mukaan. Sain kolmannen paneelin neulottua. Samoin reunakaistaleen ylös. Alareunan kaistaleeseen lankaa riittikin vain puoleen väliin. Mie typerys aloitin neulomaan tätä peittoa (1,5 vuotta sitten) vanhasta valkoisesta, sinipilkullisesta Seiska veikasta, jota ei enää saa mistään. Lanka on nykyisen Nallen paksuista. Jos sitä sattuisi löytymään kaappien kätköistä, olisin valmis ostamaan kerän tai kaksi tai vaikkapa puolikkaankin.

Mukana!

Yllä on miun murheengryynini, Burridge Lake Aran Afghan. Aloitin neulomaan sitä vuosi sitten tammikuussa niin kauheassa startiitissa, etten malttanut laskea riittävätkö kotoa löytyneet langat, kun en voinut edes odottaa sitä, että olisin päässyt lankakauppaan. Työ on tyssännyt siihen, että langat uhkaavat loppua. Langat on tietenkin Novitalta, jossa ei taasen malteta pitää kiinni hyvistä väreistä, vaan uusitaan värivalikoimaa jatkuvasti.

Matkan varrella on ollut pakko tyytyä pienempään peittoon (ne langat...), nyt olisi enää keskimmäistä paneelia kolme neljäsosaa neulomatta ja sitten vielä reunukset.

Tavoitteena on joko saada peitto valmiiksi tai ainakin eteenpäin. Mie olen menossa kuukauden päästä Lieksan korpeen viikoksi patikoimaan ja tuijottelemaan metsää ja järven selkää. Sinne otan tämän peiton mukaan, jospa se tuijottelun lomassa edistyisi. Tämä blogi on hyvä kannustin ja takapuoleen potkija!