Hiiitaaastiiiii mutta vaaarmaastiiiii.......

...mennään kohti maalia. Ei ole vielä maaliviivaa ylitetty, mutta ei se ole enää kaukana. Täytyy vaan toivoa että tsemppi riittää stitchailla se RL valmiiksi.

Yksi kokonainen sukka

Toinen on ollut valmis vuosikausia, mutta se tuttu pahamaineinen toisen sukan syndrooma iski toiseen.
Vihdoin taltutin sen, kun en muutakaan keksinyt mukaan otettavaksi lasten fudisturnaukseen. Hyödyllinen turnaus, kun edisti käsityö- ja etenkin fufoasiaa!!

Ärsyttää muuten, kun olen yhtä ja kahtakin fufopuseroa työstänyt ihan urakalla. Ovat vaan sellaisia töitä (tai ennemminkin sellaisissa vaiheissa), joita ei voi napata mukaan, kun lähtee jonnekin. Niihin pitäisi oikein keskittyä kunnolla.

Mutta entäs, kun ei ikinä ehdi keskittyä kunnolla - vain pienet (lähes) aivottomat työt valmistuu, kaikki muu notkuu.
Mutta en mää luovuta, loppukiri on toki mielessäin.
Tsemppiä muillekin viimeiseen rutistukseen!

Etenee etenee....mutta tuskallisen hitaasti

Ciao!
Saa nähdä koska tuo "Rukoileva lapsi" on valmis. Ei siihen enää kauaa mene, ehkä päivä tai kaksi. Mutta pistoja on silti vielä pisteltävänä monta monituista. Teen sitä nyt vuorotellen erään toisen kanavatyön kanssa. Yhden langan aina pistelen kumpaankin vuorollaan. Eipähän pääse tylsistyminen iskemään, ja molemmat etenevät. Ja kun "RL" on valmis, alan vuorotella sitä valkoista ruusukanavatyötä yhden toisen työn kanssa...Kissa vieköön! Sen "RL:n" tilallehan pitää ottaa se "Keltaiset Ruusut" ! Nyt minä vasta sen muistin. Mutta se valkoinen, "Ruusuja" nimeltään oleva kanavatyö vuorottelee sitten sen "Keltaiset Ruusut" - projektin kanssa. No, eipähän pääse työt loppumaan kesken. Ja niistä "Keltaisista Ruusuista" en voi sanoa enempää kuin että ne ovat lahjaksi menevä projekti.

Huono omatunto vaivaa

Minä taisin olla yksi innokkaimmista aloittajista tätä FUFO-projektia..ja mitä olen saanut aikaiseksi? Enpä juuri mitään. Ehdottomasti paras anti on ollut se, ettei uusia ufoja (juurikaan) ole syntynyt. Olen oppinut miten nämä ufot myöhemmin sylettää paaaljon enemmän kuin silloin keskenjättövaiheessa. Eli eipä kannata jättää kesken.

Hienoa on myös ollut seurata ja iloita muiden onnistumista! Ihan kuin (tai ainakin melkein kuin) itse olisi onnistunut. Hatunnosto teille, jotka ihan oikeasti olette saaneet fufoja tehtyä tai jopa kaikki tehtyä.

Poden myös huonoa omaatuntoa siitä, etten ole (muka) kerinnyt kommentoimaan/antamaan kirjallista ihastelua teille, jotka olette valmiiksi saaneet töitä.
Mukana olen kyllä iloinnut! Ihan oikeasti!
Kommentoiminen saattaa olla ollut vaikeaa ehkä siksi, ettei omia töitä ole tullut valmiiksi (hävettää).

Vielä en kuitenkaan lopullisesti lyö hanskoja naulaan vaan yritän vielä saada edes yhden FO:n (finnished object) aikaiseksi. Eräs palmikkovillatakki on alkanut puhuttelemaan minua ihan erilaisella kielellä kuin alkuperäinen (pojan mukaan se on ranskaa). Kassotaan...

Kanavatyö

Mystery: Täälläkin on eräs kanavatyö myös kesken, mutta sen tarttee valmistua vasta loppuvuodesta 2007. Sillä siis ei ole kiirettä. En ottanut mukaan tämän vuoden fufoiluun. Josko ensi vuonna uudestaan, niin sitten.

Susanna puhuu asiaa!

Nimittäin kun hän sanoo tuossa edeltävässä viestissään, että hänen UFOnsa on viittä vaille valmis tai jotain sinnepäin, tiedän mitä hän tarkoittaa. Tiedän sen siinä mielessä, että minulla on yksi kanavatyö, joka on myös viittä vaille valmis. Enää ne taustan puuttuvat pistot, ja valmista on! En uskalla yrittääkään niitä kahta muuta...ne ovat hieman työläämpiä. Niistä kun puuttuu enemmän pistoja kuin tuosta, joka minulla nyt on työn alla. Ja tietenkin se Kiilaava Projekti on hoidettava pois tieltä. Mutta mieli tekee tuulettaa jo nyt.

Viittä vaille valmiina

Hipheijaa, sain tänään väännettyä pojan lapasiin peukalot ja langanpäät pääteltyä. Nyt siis yhden ainokainen ufo jäljellä, melkoinen voittajafiilis on jo nyt! Kuvia tulee blogiini tässä joku päivä valmistuneesta työstä.

Susanna L-A

Progress, progress

Niin, sitä minä vaan että pistoja on tullut lisää tuohon RL:een. Joo....Minä koitan saada sen valmiiksi. Ja se toinen, samanmoinen tuolla kaapissa....Ei. Minä en tartu siihen ainakaan heti. En jaksa toista samanlaista urakkaa heti perään. Ehkä ensin jotain kukkajuttuja, ja sitten se toinen RL. Minulla kun on niitä kaksi, ja niiden olisi määrä olla, ellei täysin, niin ainakin melkein identtisiä. Ne kun matkaavat lahjoiksi sisarusparille. Kumpikin saa omansa. Oh yes...Mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Tsemppiä, jos muitakin vielä on taistelemassa maaliin pääsystä minun kanssani.

Etenee yhäkin - muttei taida ehtiä

Ciao!
Tässä taas kirjoitan. Kanavatyö, joka minulla on jo ollut kauan työn alla...se etenee kyllä, mutta saa nähdä, miten käy. Tiukkaa tekee, tiukkaa tekee...mutta parasta tietenkin toivon. Nyt juuri olen työmatkasta niin lopen väsynyt etten jaksa moista edes ajatella, mutta jos huomenna tai ensi viikolla olisin paremmassa voinnissa, niin voisin lähteä uloskin sen kanavatyön kanssa, vaikka tuonne rantaan, ja pistellä sen siellä valmiiksi - tai ainakin valmiimmaksi kuin se on nyt.

Kaiken kukkuraksi minulle tulee varmaan tuon kanavatyön jälkeen taas uusi projekti - pisteltävä sellainen. Se kiilaa niiden kahden projektin ohi, jotka minulla vielä tuon jälkeen on. Ja se kiilaava projekti on pakko hoitaa. Itse olen sen päättänyt. Sitä ei ole minun puolestani päätetty. Itse sen päätin ja itse sen teen.

Valmis työ

Teddy-neuleufoni on valmistunut, langanpäätkin jo päätelty. Kuva tulee blogiini viikonlopun aikana. Hyvä fiilis ja kovasti tsemppiä loppurutistuksiin muillekin fufoilijoille!

Susanna L-A

Loppukirin alku?

Kesä ja fufokausikin hupenevat hiljakseen. On aika tarttua tositoimiin - tai ainakin yrittää.

Sain eilen valmiiksi jämälangoista neulotun, noin 20 vuotta sitten aloitetun peiton. Päiväpeitoksi tuon aloitin, mutta torkkupeittona saa palvella tästedes. Hikistä oli reunojen virkkaaminen ja langanpäiden päättely tällä kelillä, mutta tulipa tehtyä. Ja samalla tuli muisteltua villejä sinkkuaikoja, joista peitto on hauska muisto.

Palmapusero on myös purettu.

Jonain vähemmän kauniina kesäpäivänä täytyy kaivaa se alkuperäinen fufolistani esille ja katsoa, paljonko vielä on tehtävää. Virkkauksia on jäljellä vain 1 tai 2. Ristipistoihin en ole koskenutkaan ja neulottuja on muutama tehtynä, mutta monta vielä jäljelläkin.

"Katsaus" heinäkuun valmistuneisiin

1. Palmikkopusero puretusta mintun värisestä puuvilla-viskoosilangasta
2. Paperipussista löytyneeseen pitkään ja kapeaan kaulahuiviin (oli ennen liivin etukappaleet) valkoinen kiinteäsilmukka-reunus
3. Keltainen minihame (mm.keltaiseen ponchoon purettu lankaa) mekon jämiksistä.
No niin, ja muita ufoja ei ole. Joten kaikki ovat jo FO:ita.

Vihdoinkin jotain valmista

Sain sentään jotain valmista heinäkuun aikana. Eli valmiina on kokonaista kolme villapaitaa! Ensimmäinen valmistui tosin jo viikko sitten, en vain päässyt koneelle päivittämään aikaisemmin ja kaksi paitaa on sitten istuttu ja koottu putkeen tänään. Tiukoille meni, mutta vielä ollaan heinäkuussa :) Yritän jossain vaiheessa laittaa kuviakin...

Hui

Heinäkuu on aika vähissä, joten pari työtä piti pinnistellä "valmiiksi".



Toinen homma oli pelkkää purkua, eli Victoria-puuvilla/villalangat jäivät nyt parempaan käyttöön, kun purin sen muinaisen puseronalun.


Virkattu vihreä verkkokassi valmistui. Isohko sipulipussi eli ekokauppakassi. Toinenkin kuva ja todiste puretusta puuvillapuserosta löytyy täältä.




edit, nyt tais onnistua kuvan siirto

Elokuun puolella täytyy sitten pitää kunnon katselmus, että tiedetään, missä ollaan menossa.
Ja loppukiri olis ainakin meikäläisellä paikallaan....

Es ist fertig!

Muistatteko tämän:

Se näyttää nyt tältä:

Eli viimeinen ufoni ja se suurin murheenkryyni, eli Hippy-paita, VALMISTUI! Jee! Täten mulla ei ole enää listallani ufoja hoideltavana. Tämä projekti on ollut ihan mahtava apu, pääsin oikeasti eroon näistä keskeneräisinä roikkuvista töistä. Kiitoskiitoskiitos (x 100) vielä kerran projektin aloittajalle!

Riemukkain terveisin Elina

Se on loppu nyt!

Kissa sai mohairtakin vartalo-osasta oivan tyynynpäällisen, hihat menevät roskiin ja samosrogue on purkautunut. Samoksesta tulee joko minulle tai pojalle joku takki jonakin päivänä. Kuvallisia todisteita blogissa, kun näyttää olevan taas kuvanjulkaisu bloggerissa tahmeaa.
Ja siinä taisikin olla kaikki, eli näkemisiin! Ensi vuonna uusi fufoilu?

Etenee, etenee....aina jonkun verran

Ciao!
"Rukoileva lapsi" sai tänään pintaansa piston poikineen. Tällä hetkellä työstän tytön hiuksia. Niissä on kahta eri ruskean sävyä ja lisäksi yhtä keltaisen sävyä. Haluan että niistä tulee luonnollisen näköiset. Niiden parissa voi viivähtää jonkun aikaa, mutta kun hiukset ovat valmiit, ei tarvita enää kuin...kasvot ja toinen puoli niiden ääriviivoista, kasvojen siis...ja kädet...ääriviivat käsiin on jo tehty. Ja sen jälkeen enää tausta. Tiukalle vetää, tiukalle vetää....saa nähdä. Saa nähdä.

Yksi ufo selätetty

Vaaleanpunainen wool-takki tyttärelleni tuli melkein valmiiksi, vain napit puuttuvat. Takki on sen verran iso ettei nappien hankinnalla ole kovin kiire. Lisätietoja blogissa.

Kaksi valmista!

On lomasta jotain iloa neulomisenkin kannalta, olen saanut pari ufoksi luulemaani selätettyä ja yksi edistynyt hurjasti. Vielä niitä riittää mutta tämä on hyvä alku!

Valmiiksi siis tullut sukat 80-luvulta sekä vauvan palmikkopipo. Kuvia blogissani.

Susanna L-A

Oi voi...oi voi voi...Etenee, mutta hitaasti etenee

Ciao!
Edelleen on "Rukoileva lapsi" työn alla. Ei taida valmistua mikään niistä kolmesta ajoissa...*huokaus*...tarkoitan elokuun loppuun. Ai miksi? No siksi, että ne menevät niin hitaasti. Tuskallisen hitaasti. Neulomisrintamalla menee lujempaa, mutta kanavatyörintamalla tuskallisen hitaasti. Joskus tekisi mieli raahata se kassi pois autosta, mutta en viitsi. Kas kun se on Polossa juuri siksi, että se on sellainen työ, jota tehdään, kun ei ole muuta tekemistä. Esimerkiksi kun odottelee jonkun tuloa, on hyvä tehdä kanavatyötä. Ja kyllä minä sitä olen tehnytkin ahkerasti joka viikko. Mutta en taida saada ajoissa...*huokaus, syyyyyvä huokaus* Mutta en minä vielä ihan kirvestä heitä kaivoon. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Ja kun "Rukoileva lapsi" on valmis, tartun toiseen niistä kahdesta kukkanavatyöstä, jotka ovat sen ohella kesken. On jo aika saada ne valmiiksi.