Etenee se, hitaasti, mutta varmasti...

Pikkuisen saattaapi naama kateudesta vihertyä, kun katselee, miten toisten ufot valmistuvat. No, ei se mitään: itseä ja aikaa vastaanhan tässä kilvoitellaan! Ja oma syyni: mitäs valitsin niin ohutlankaisen tekeleen, että kestää ja kestää. 3 mm:n puikot sentään, mutta tuo alpakka on kyllä tosi hitaasti etenevää. Tässä vaiheessa ollaan:

Eli tämän verran tuli rippileirillä neulottua. muistin virkistämiseksi, tästä lähdettiin silloin kesäkuun alussa:Niinkuin tämänhetkisestä vaiheesta näet, tämä "omasta päästä" -neule etenee jälleen kerran mahdollisimman pitkälle saumattomana versiona. Eli kaula-aukko on nyt tuossa keskellä. Hihansilmukat poimin pyöriöltä onniarviota. Saa nähdä, onko määrä sopiva... Tämä yritys ja erehdys -menetelmä on valitettavasti minulle leimallista, mutta toisaalta, onnistuessaan, siinä piilee yksi suuri neulomisen viehätys. Niin, etten taida siitä luopua.

Saan olla tosi iloinen, jos saan edes tämän työn valmiiksi ennen kuun vaihdetta, mutta hyvä olisi niinkin. Eipä tämäkään neule niin tarpeeseen tule, mutta tulevatpahan käyttöön nuo mummonneliöt, jotka virkkasin vuosia sitten. Ehkä tämmöiselle hassulle tunikalle löytyy käyttöä vaikka pyhäkoulutädin töissä.