Haipuneiden unelmien hiipunut nippu

Mitenkähän ne juhannustaiat, jos vähän soveltaisi: seitsemän ufoa tyynyn alle...? Vasemmalta: virkattu puseronhelma. - Lanka loppunut aika päiviä sitten, eikä sitä enää myydä. Merkkiäkään en muista. Keskellä pitsineulepuseron takakappale. Kaunis pitsi, mutta lanka loppui, eikä uutta saa. Mallikin on turhan väljä. Oikealla haaveillun "koivupuseron" etusivukaistale. Etukaistaleenhan jo aiemmin purin...Vasemmalla kalalanganomaisesta langasta virkattu pöytäliinan(?)tekele. Lanka on tuntematonta kirppislankaa, ja sitä on jäljellä vain kuvassa oleva puola; ei riitä. Oikealla samettilankainen huivinpuolikas. Värjäyserä loppui, ja oranssi lanka on ihan väärän väristä, kuten kuvasta näkyy. Punaisen virkkuun olemusta en muista. Mallikin on kadonnut.

Tuli ostettua joskus iso erä Finlaysonin poistomyyntivärisiä virkkuulankoja. Joutessa olen aloittanut tämän kesken jääneen pöytäliinan:

Liinan voisi tehdä valmiiksi, kun on vielä mallikin tallella. Malli onkin nätti, mutta liinan väri ei istu tummille pöydillemme.

Edellisessä kodissamme oli matalat ikkunat, ja sieltä jäi liian lyhyitä verhoja. Piti jatkaa joitain ruutuverhoja näillä pitseillä:

Jostain syystä työ lakkasi motivoimasta, eikä motivoi vieläkään.
Nämä ufot päätyivät purkulangoiksi eilen, melkein kaikki:

Oikeanpuoleista virkattua kaitaletta en malttanut vieläkään purkaa. Väri on herkullinen. Sitäpaitsi yhtä väriä on aina niin vähän, ettei sellaisilla lankanyssyköillä mitään tekisi. Ehkä säästän sitä toiset parikymmentä vuotta ja mietin sille käyttötarkoitusta...

Virkatun pitsin halusi pikkuneiti pitää. Kysyin, saanko virkata siihen lisää leveyttä, mutta ei ole kuulemma tarvis. Leikkiköön sitten sillä:

Puretuista ufoista tuli jotenkin käsittämättömän puhdas olo. Melkein kuin sielullinen juhannussauna!